Ikääntymisessä pahinta tai PARASTA on että joutuu tekemään tiliä koko elämästään ja kaikista ihmissuhteistaan. Sitä en sitten ymmärrä, että
Ikääntymisessä pahinta tai PARASTA on että joutuu tekemään tiliä koko elämästään ja kaikista ihmissuhteistaan. Sitä en sitten ymmärrä, että eikö tämä ehkä koske kaikkia ihmisiä ollenkaan ja KEITÄ EI KOSKE JA MILLÄ PERUSTEILLA?
Jos tämmönen alkaa vaivata niin entäs jos kirjoittaisit omaelämänkerran ihan itseäsi varten. Sinne kaikki tapaamasi ihmiset - jopa seksisuhteet - ja kaikki mikä ikinä vain tulee mieleen... Oleellista ei ole kiinnostaako jotain ulkopuolista vaan se että keräät itse itsesi ja saat suuren itsetuntemuksen. Jos tätä teet niin saatat keksiä ties mitä juttuja, jotka sopivat palstallekin aloituksiksi. Opit kirjoittamaan = selvität ajatuksesi!
Kommentit (3)
Mennyt mikä mennyt, en katso olevani enää itselleni tilivelvollinen nuoruuden typeryyksistä ja virheistä. Opiksi täytyy ottaa mutta vanhaan on myöskään turha juuttua loputtomiin. Jokainen on tyrinyt, ollut joskus paskamainen, itsekäs, typerä jne.
'Itsensä tuntemisen' kanssa kannattaa aina olla varovainen ettei mene itselleen valehteluksi.
Kuka sinut muka pakottaa tekemään tiliä elämästäsi? Koko haihattelu on sun omassa päässäsi.
Kai meitä on moneen junaan. Minulle ikääntyminen ei ole mitään koko elämäni kokoon hamstraamista ja menneissä vellomista vaan nimenomaan se, että oppii päästämään irti, päästää irti katkeruudesta, vihasta, ei muistele vääryyksiä, ei säilö ihmisten osoitteita, puhelinnumeroita ja kuvia jotka ei merkitse tässä hetkessä yhtään mitään. Pikkuhiljaa sanoo heipat tälle paikalle.