Pyyntö: lopettakaa yksinhuoltajien haukkuminen

Minä seisoin bussipysäkillä odottamassa kyytiä 1-vuotiaan tyttäreni kanssa ja ohitsemme meni vihaisen oloinen nainen joka mumisi isoon ääneen että "perkele että pitää pyöräytellä noita penikoita tänne noitten helvetin yksinhuoltajaämmien.." Kehoitin menemään huomenna mielenterveystoimistossa käymään. Uskomatonta. Ne jotka yksinhuoltajia solvaavat, ovat järjenköyhiä. Eihän tuo ihan tervettä touhua ole, jotain vikaa on silloin kyllä haukkujassa eikä yksinhuoltajassa. Enkä edes ole yksinhuoltaja mutta jotakuta nyt vain piti hänen päästä jostakin haukkumaan..

Mutta itse en jaksa välittää muiden mielipiteistä enkä varsinkaan av-mammojen. Olen yh ja kaikenlisäksi teiniäiti, ihan oikeesti jos alkaisin loukkaantumaan av:n keskusteluista niin se olisi loputon suo.

"Oikeassa" elämässä kasvotusten kukaan ei ole ikinä kyseenalaistanut mua eikä kykyjäni vanhemmuuteen, kehuja olen ainoastaan saanut.



Täällä netissä kun ei toisia nähdä ja voi anonyymisti kirjoittaa mitä vaan, suosittelen todella olemaan välittämättä kaikenmaailman tärkeilijöiden ahdasmielisistä kommenteista.

Heillä itsellään ei ainakaan ole itsetunto kunnossa kun pitää vieläpä anonyymisti ja ilman syytä muita mollata.



Nyt muutat vaan asennettasi niin alkaa sitä itsetuntoakin löytymään, lapsillesikin on parasta kun äiti voi hyvin. Älä hyvä ihminen unohda itseäsi äitiyden ulkopuolella! Uskalla olla hieman itsekäskin.



Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan :-)

tuntea itsensä muita paremmaksi. On nautinnollista lyödä lyötyä ja tuomita ihmisiä epäonnistumisistaan. Siinäpä se tiivistettynä.

Mun itsetuntoa ei ole kohta enää olemassa. Yritän lasten kanssa kaikkeni joka päivä ja olen unohtanut itseni äitiyden ulkopuolella 100%:sti. En ole käynyt viihteellä enkä tavannut miehiä vuosikausiin, en ole harrastanut avioeron jälkeen seksiä enkä ole koskaan ajatellut itseäni ennen kuin lapsiani.

Mun ex-mies jäi reissutyönsä matkaan toiselle puolelle maailmaa kun rakastui siellä työkaveriinsa. En oikein voinut vaikuttaa asiaan kun reissutyö oli yhteinen päätös ja mies sen vuoksi ison osan ajasta poissa kotoa. Masennun yksinhuoltajien haukkumisesta ja huorittelusta, miksi ihmeessä te teette sitä? Miksi meidät yksinhuoltajat yleistetään kun me ollaan kaikki erilaisia (ja joukossa myös miehiä!)?

juu mä en ymmärrä kanssa tollasta haukkumista ja syrjintää, miten jotkut voi olla niin julmia ja kylmiä itsekkäitä ja muka ''parempia'' KYLLÄ YKSINHUOLTAJAKIN OSAA OLLA HYVÄ ÄITI/ISÄ!!

ja tän sanon kokemuksesta, äitini oli yksinhuoltaja ja meillä oli siskon kanssa hyvä lapsuus!

Taitaa sellasilla omatunto kolkuttaa jotka yksinhuoltajia haukkuu,syrjii,kiusaa jne. tämä vierailija on oikeassa. JOTAIN RAJAA

Mun itsetuntoa ei ole kohta enää olemassa. Yritän lasten kanssa kaikkeni joka päivä ja olen unohtanut itseni äitiyden ulkopuolella 100%:sti. En ole käynyt viihteellä enkä tavannut miehiä vuosikausiin, en ole harrastanut avioeron jälkeen seksiä enkä ole koskaan ajatellut itseäni ennen kuin lapsiani.

Minulla, yh:lla, on oikein hyvä itsetunto - minussa piili rohkeus jättää hakkaava mies. Hyvä minä! Minä en ole unohtanut itseäni, käyn silloin tällöin viihteellä ja miehiäkin olen tapaillut. No tekeekö se minusta SINUN silmissäsi, ap, jotenkin huonomman yh:n? Kun jotenkin marttyyrin viittaa tässä tunnut päällesi kurovan. Ei sillä, että oma itsetuntoni siitä kärsisi millään lailla, en muodosta käsitystä itsestäni minkään ventovieraan palstalaisen (tai tutunkaan ihmisen, for that matter) sanomisen perusteella, vaan sen perusteella, mitä tunnen, olen, miten elän ja kohtelen muita.

Minä en "yritä" lasten kanssa yhtään mitään, me vain elämme leppoisaa ja sujuvaa, onnellista arkea. Kokeile sinäkin olla vähän armeliaampi itsellesi, ehkä ei toisten sanomisen silloin kirvele niin kovasti. :)

En ole huomannut yhtään sellaista viestiä.

Turha nitistä kun muut ei tykkää! Sulla on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Verkostoidu muiden yksinhuoltajien kanssa, tehkää jotain kivaa, käy ulkona, tuuletu, piristy ja luovu tosta uhrin roolista.



Mä olen ollut totaaliyhäri 8 vuotta, ja mä olen tehnyt parhaani, että musta ei tule tuollainen tahdoton vinkuja ja uhri kuin sinusta.



Asenne ratkaisee.

hullu olisin jos oisin jäänyt suhteeseen. ei sitä lasten takia kuulu yhdessä olla vaan lasten takia juuri erotaan, jos on huono ilmapiiri kotona/ rakkaus loppu.

Turha nitistä kun muut ei tykkää! Sulla on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Verkostoidu muiden yksinhuoltajien kanssa, tehkää jotain kivaa, käy ulkona, tuuletu, piristy ja luovu tosta uhrin roolista.

Mä olen ollut totaaliyhäri 8 vuotta, ja mä olen tehnyt parhaani, että musta ei tule tuollainen tahdoton vinkuja ja uhri kuin sinusta.

Asenne ratkaisee.

Tiedän juuttuneeni kiinni suruvaiheeseen. ap

Saa olla kotona miten haluaa,lapsi käy isällään joka toinen vloppu ke-su ja viikolla sillä toisella viikolla jolloin ei ole vloppua..joten minulla paljon omaa aikaa myös :) Viihdyn paremmin näin,kuin edellisessä suhteessani,kaikki kiva on vielä edessä ;)

mitä tarkoitan. On helpompi jäädä tuleen makaamaan, kuin taistella väsyneenä oman elämänsä laadun puolesta, mutta se maksaa vaivan moninkertaisesti vaikka se on ihan v*tun raskasta!



Tsemppiä ja voimahali!

ja sanon sen helvetin suurella ylpeydellä!



Minä en sille mitään voinut että ex-mieheni lähti, mutta minä pystyn hoitamaan asiat itse ja hoitaa työni ja vielä kouluttaakin itseäni.



Ja löysinpä ihanan miesystävänkin!