Voiko minulla olla masennus? On kohtuuttomia itsesyytöksiä ja joskus kuolemanajatuksiakin, mutta ei
mielihyvän katomista, voimattomuutta, aloitekyvyttömyyttä tai toivottomuutta.
Olen vain pitkään ollut tosi väsynyt pienten lasten hoitoon ja unenpuutteeseen. Ajoittaisista synkistä hetkistä huolimatta pystyn usein nauttimaan elämästä ja hoitamaan normaalit asiat ihan ok.
Missä menee väsymyksen ja masennuksen raja?
Kommentit (3)
Väsymys aiheuttaa masennusta ja alakuloa ja toisaalta masennus aiheuttaa väsymystä. Minulla oli vastaava tilanne kuopuksen syntymän jälkeen, mutta avun toi perhetyöntekijä (joka kävi yht. 4 kertaa parin kuukauden sisään ja 3h kerrallaan eli ei mikään pitkä jakso) joka vei lapset ulkoilemaan ja minä laitoin ruokaa, siivosin ja oleilin rauhassa. Silloin tuntui kaikki jotenkin toivottomalta, mutta yllättäen muutaman kuukauden kuluttua kaikki olikin jo paljon valoisampaa :) Enkä oikein edes ymmärtänyt niitä väsymyksen ja alakuloisuuden aiheuttamia pessimistisiä mielentiloja. Tsemppiä :) Kannattaa hakea apua - joku tarvitsee enemmän ja joku vähemmän. Minulle perhetyöntekijän hankki neuvolan terkkari kun huomasi olotilani :)
niin kauan oli ns. pakko jaksaa yksin lasten kanssa (mies oli ulkomaankomennuksella 3 kk), jaksoin kun vain painoin eteenpäin.
Kun mies tuli kotiin muutama viikko sitten, minä sain "luvan" väsyä ja sen jälkeen ollaankin menty pelkkää alamäkeä. Aivan hirveä uupumus puskee jostain sisimmästä, samoin synkät ajatukset. Täytyy varmaan mennä lääkärille tai psykologille. :(
kuolemanajatukset liittyvät _vakavaan_ masennukseen, mutta minulla ei ole noita muita tyypillisiä oireita...? Kuolemanajatuksista sen verran, etten todellakaan halua oikeasti kuolla. Niitä vain tulee mieleen ja toisinaan tunnen olevani niin paska, etten "ansaitse" elää.
ap