Ovatko hyväkuntoiset, liikunnalliset ihmiset jotenkin positiivisempia ja iloisempia? Ainakin aika usein siltä tuntuu.

Ei liikunnallinen ihminen ole automaattisesti mitenkään pirteä tms. 

Se on se itseluottamus mikä tulee sen treenin myötä ja niiku ylpeys itsestä, se näkyy tottakai ulospäin myös

Ei siinä tarvii olla hirveen älykäs tajutakseen että jos ihminen istuu koko päivän kotona tietokoneella yksin asunnossaan niin hänen itseluottamus ei todnäk ole kovin hyvä, koska hän ei haasta itseään ollenkaan ja hän ei ole vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa päivän aikana

Olen hyväkuntoinen ja liikunnallinen, mutta en nauti pimeässä ulkoilusta. Arkisin liikun sisätiloissa eli valoisalla salilla, uimahallissa tms, ulkoilut on sitten viikonloppuisin valoisan aikaan. Talvi on minullekin yhtä paskaa kelien puolesta, koska vihaan lunta, pakkasta ja pimeää, mutta onneksi sisälläkin voi harrastaa monenlaista liikuntaa.

Mutta kysymykseesi, usein hyväkuntoisuus ja liikunnallisuus korreloi terveitä elämäntapoja muutenkin. Eli ollaan terveitä ilman toimintakykyä rajoittavia perussairauksia, syödään suht terveellisesti jne. Liikunnan harrastaminen voi olla myös sosiaalinen tapahtuma ja liikunta itsessään piristää ja tuo lisäenergiaa. Eli kyllä siinä mielessä liikunnallinen ihminen voi olla positiivisempi ja iloisempi tai ainakin vaikuttaa siltä.

Olen itse entinen ylipainoinen ja ylipaino itsessään jo vitutti ja masensi. Olen nykyään huomattavasti energisempi, iloisempi ja positiivisempi, myös ulospäin, kun olen normaalipainoinen ja harrastan liikuntaa lähes joka päivä ja elän muutenkin terveellisemmin.

Tunnen muutaman tosi liikunnallisen naisen...Yksi on pakkomielteinen lähes kaikessa ja hermot riekaleina. Välillä saikuttaa stressin takia.

Toinen on pomojen pomo joka vaatii paljon itseltään ja myös muilta. Jatkuvaa rutinaa milloin mistäkin asiasta, lähinnä muiden huonoista valinnoista.

Molemmat ovat takuulla pirteitä usein ja myös äärimmäisen rasittavia.

Ja, lisään, itsekin liikun aika paljon mutta jätän muut rauhaan.

Emme ole.

Kyllä ovat. Liikunta tuottaa hyvänolon hormoneja ja liikunnan tuottamat positiiviset muutokset näkyvät aivoissa tutkimusten mukaan vielä 2 viikkoa myöhemminkin. Tutkimusten mukaan liikunta on tehokas lääke esim masennukseen.

Eräs tutkija kutsuu liikunnan tuottamia mielihyvähirmoneja nimellä "hope molecules".

Kokoomuslainen lenkkeilijä syö masennuslääkkeitä ja on opetellut peilin edessä hymyilemään aina. 

Liikunta lievittää kurjaa oloa, sehän on selvä.  Suomalainen kulttuuri neuvoo jäykkyyteen.

En voi puhua muiden puolesta, mutta kärsin itse ahdistuneisuushäiriöstä ja OCD:stä. Liikunta eri muodoissa on hoitanut kuuppaa paremmin kuin mikään lääkeaine.

Treenin jälkeen elämä hymyilee, oireet ovat poissa/hyvin lieviä. Toki se aloittaminen voi olla tuntua välillä pikkulaosen kiukuttelulta "enbfahdo, en halua", mutta mun aivot alkaa reagoida jo 10 min. kuluttua siitä, kun olen nostanut perseeni penkiltä.

Pimeästä tykkään. Tulee jonkin erityisen hyvä fiilis, kun saa liikkua syksyn pimeydessä. Olen syksyihminen/talvi-ihminen. 

Työpaikalla olen huomannut heidän olevan useimmiten sairaslomalla