Uhmaraivarit johtuvat huonosta kasvatuksesta ja vanhempien erot johtuvat itsekkyydestä

näihin väittämiin törmää tällä palstalla kovina faktoina.



Ja niinhän se menee, että esikoisvauvojen äidit kauhistelevat taaperouhmaa ja vannovat, ettei heidän lapsensa sitten koskaan ikinä joudu tuollaisiin raivotiloihin ja kommunikaatiokonflikteihin, sillä he panostavat läsnäoloon, empatiaan, rakkauten ja rajoihin.



Ydinperheen vanhemmat tuomitsevat ja neuvovat kilvan erotuskan keskellä kamppailevia vanhempia. Erohan johtuu vain itsekkyydestä ja se olisi ollut vältettävissä, jos ei koskaan olisi rakastunutkaan tai lisääntynytkään. Jos tyhmyyttään niin on tullut tehtyä niin hoitaisi edes parisuhdetta. Panostaisi rehellisyyteen, uskollisuuteen ja pistäisi lapset etusijalle.



Eikö elämä olisi helppoa, jos se olisi teoriaa? Eikö tietämättömän besserwisserin neuvot olekin kultaakin kallimpia?