Lue keskustelun säännöt.
Mitkä fiilikset kun synnytys alkoi?
20.04.2011 |
Ekan kohdalla olin ensimmäisistä suppareista tosi innoissani - nyt se alkaa! No, se homma menikin sitten vähemmän putkeen ja hymy hyytyi aika nopeasti. Nyt toinen synnytys alkaa minä hetkenä tahansa, ja minun on hirveän vaikea rentouttaa itseäni supistusten tullessa (ennakoivia suppareita tullut jatkuvasti) koska jostain kaatuu päälle muisto siitä edellisen synnytyksen kivusta. Eka kerralla otin napakatkin supparit aika leppoisasti koska luotin siihen että kaikki järjestyy.
Millä mielin te muut olette suhtautuneet synytyksen alkamiseen? Olitko rento vai jännititkö?
Kommentit (3)
sairaalaan sen takia, kun supistuksia oli 5 minuutin välein. Muuten ei ollut yhtään mikään olo. Siellä sitten ihmettelin, että ai jäänkö mä tänne, luulin että kotiin lähetätte (koska olin kuullut näitä ohjeita, että vasta sitten saa tulla sairaalaan kun ei KESTÄ enää sekuntiakaan kotona). Eli tunnelmat oli aika häh, mää vai...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen kohdalla en kun tiesin mitä tuleman pitää. Pelkäsin aika pitkään jokaista supistusta, että tästäkö se nyt alkaa (kivuliaat supparit alkoi rv36). Toisaalta samaan aikaan myös toivoin synnytyksen alkavat, että pääsisin raskaanaolemisesta viimeinkin eroon.
Kun synnytys sitten viimein käynnistyi (heti 3min. välein olevilla supistuksilla) ja tajusin, että tämä on sitä itseään, toimin aivan rauhassa ja levollisin mielin.
Odottaminen on pahinta. Kun tosipaikka tulee, on asiat helpompi kestää.
Jännitystä ja lievää pakokauhua: tietoisuus, että tästä ei ole perääntymistä! Heti ensimmäinen kivuliaampi supistus palautti mieleen: "ainii, tätä se on" ja supistus supistukselta aina vain kipeämpää. Kunnes vihdoin tulee lupa ponnistaa ja tuska on ohi.