Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö itseäsi tai perhettäsi "tavallisina" - oletko koskaan miettinyt miksi?
20.04.2011 |
Äitini on aina hokenut, että me (lapsuudenperheeni) olemme niin tavallisia ihmisiä kuin vaan tavallinen voi olla, eikä kannata edes haaveilla mistään muusta. Toi aina tätä esiin, kun haaveilin jostakin tai suunnittelin tulevaisuutta. Joten miksipä yrittää mitään, kun jo etukäteen kerrottiin, ettei minulle mikään suurempi ole mahdollista... Nyt aikuisena tajuan, että olen suurimman osan elämäni valinnoista tehnyt tämän asenteen pohjalta!
Äidin oppi löi itsetuntooni sellaisen leiman, että vasta aikuisena uskaltauduin mm. hakemaan amk:hon ja senkin tein salaa. Opinnot suoritin lopulta hyvin/erinomaisin arvosanoin. Silti, vieläkään (40v) en täysin usko, ettei älyssäni ole mitään vikaa. Tällä hetkellä haaveilen yliopisto-opinnoista, mutta rohkeus ei riitä pyrkimiseen, alitajunnassa jyllää äidin ääni "sellaisesta nyt ei kannata edes haaveilla!"
Miten jotkut onnistuvat kääntämään tällaiset voitokseen? Kunpa tästä ajatuksesta pääsisi eroon!!!
Kommentit (10)
Meillä ei ole omistusasuntoa eikä omakotitaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeroperhe tosin. Äiti aina korosti sitä että jokaisella on oikeus valita oma elämänsä ja tehdä kaikkea mahdollisuuksiensa mukaan. Pitää yrittää parastaan ja seurata haaveitaan.
Oma perheeni on kai melko "epätavallinen". Asumme ulkomailla, emme omista asuntoa emmekä autoa, sekä mieheni että minä työskentelemme melko erikoisissa ammateissa.
Kokemuksesta voin kertoa, että yliopisto on pullollaan ihan "tavallisia" ihmisiä, voisit hämmästyä jopa. Älä anna ainakaan tällaisten asioiden estää opsikeluhalujasi ja kunnianhimoasi.
Muistan aina yhden opiskelukaverini äidin, joka kävi tyttärensä kanssa yo:n kahvilassa ja lähes järkyttyi, miten tavallista kansaa siellä oli. Meitä muita huvitti se mamma suuresti. Hän oli pieneltä paikkakunnalta, ei-akateeminen, ilmeisesti hyvin pienissä ympyröissä elämänsä viettänyt.
Minulle opintojen suhteen "tavallisuus" on juuri sitä lukion kautta yliopistoon (ja mahdollisesti vielä lisäopintoja). Lähisuvussani itseni ikäisissä tai nuoremmissa peruskoulun käynneissä ei ole ketään, joka ei olisi käynyt lukiota. Nyt on vähän puhuttu että eräs sukulaistyttö saattaa repäistä ja hakea lukion jälkeen jonnekin muualle kuin yliopistoon. SE on erikoista.
mutta ei se silti estä meitä elämästä elämäämme haluamallamme tavalla!
Lapsia kannustan aina kaikessa ja muutenkin tehdään just sitä mitä huvittaa!
Miksi tavallisuuden pitäis olla huono asia tai lamauttava juttu??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut tavallinen, lapsuudenperheeni ei ollut tavallinen, eikä nyt omanikaan ole.
Ollaan tavallisia ja lapset tietävät sen myös. Heille kaikki on mahdollista, senkin he tietävät.
Asutaan okt:ssa, joka on yhtä tavallista kuin asuminen kerros- tai rivitaloissa.
Lapset arvioivat ihmisiä heidän käytöksen perusteella, olen ollut huomaavina. Joku on erikoinen, koska leikkii vain tappeluleikkejä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole ihan tavallisia. Ja useimmat, jotka pitävät itseään jotenkin erityisenä, ovat harhaisia ja heidät voisi joku tiputtaa maan pinnalle.
Muutamat harvat ovat jotain muuta kuin tavallisia, mutta hekään eivät välttämättä pidä itseään erityisinä. Ne jotka pitävät itseään muita parempina harvoin ovat sitä.
Näin minä ainakin ajattelen. Ja jokaisella tavallisella ihmisellä on samat mahdollisuudet edetä valitsemallaan uralla tms. Ei se, että pärjää koulussa tai osaa laulaa, tee ihmisestä sen erikoisempaa. Kaikki tavalliset ihmiset ovat parempia jossain asiassa ja huonompia jossain toisessa.
- Yksi tavallinen ihminen, joka on lähtöisin tosi tavallisesta perheestä ja joka on itsekin perustanut tosi tavallisen perheen. Ja silti pitää omia lapsiaan erityisinä, vaikka tietää, että eivät he ole sen erityisempiä kuin kenenkään muunkaan lapset.
en pidä että oltaisiin tavallisia.
meillä oli kotona itsestään selvää, että kaikki kirjoittaa ylioppilaiksi ja sen jälkeen ihan omasta halusta hakeuduttiin jatko-opiskelemaan, ihan itse haluamiamme aloja