Vanhat vanhemmat

On. Ja huoli on suuri ja uupumus varsinkin, kun on lyhyt välimatka. 

Ei onneksi enää isän puolesta tarvi murehtia, äiti asuu kaukana.

On. Tähän yhdistelmään lapsiperheen arki, työelämä ja riittävän lyhyt välimatka, että autettava on. Ei meinaa tunnit riittää. 

Vierailija kirjoitti:

On. Tähän yhdistelmään lapsiperheen arki, työelämä ja riittävän lyhyt välimatka, että autettava on. Ei meinaa tunnit riittää. 

Paljon voimia tuohon yhdistelmään <3 No sentään välimatka on lyhyt, mutta se tekee varmasti vaikeaksi myös tehdä toisin ja pyytää apua. :/

Ei ihan 80 vielä, mutta kolkuttelevat pian sitä ikää.

Itse en vanhempiani hoida, saavat omat asiansa järjestää. Olen vain asiallisista minimiväleissä.

Mutta vaikka välit olisivat hyvätkin, niin kyllä minusta saa ihan reippaasti laittaa oman elämänsä edelle. Mitäs jos auttaisitte vaikka hankkimalla kotiapua (autettavan laskuun)? Ei ole järkeä ryhtyä itse kotiapulaiseksi, jos omassakin elämässä on tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Tähän yhdistelmään lapsiperheen arki, työelämä ja riittävän lyhyt välimatka, että autettava on. Ei meinaa tunnit riittää. 

Paljon voimia tuohon yhdistelmään <3 No sentään välimatka on lyhyt, mutta se tekee varmasti vaikeaksi myös tehdä toisin ja pyytää apua. :/

Mikään ei ole tässä yhtälössä vaarallisempi tekijä, kuin tuo lyhyt välimatka.

Äitini ei auttanut lasteni hoitamisessa. Hän oli terve 60 v eläkkeellä. Halusi nauttia. Minä nautin nyt. Hankkikoon apua muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Tähän yhdistelmään lapsiperheen arki, työelämä ja riittävän lyhyt välimatka, että autettava on. Ei meinaa tunnit riittää. 

Paljon voimia tuohon yhdistelmään <3 No sentään välimatka on lyhyt, mutta se tekee varmasti vaikeaksi myös tehdä toisin ja pyytää apua. :/

Mikään ei ole tässä yhtälössä vaarallisempi tekijä, kuin tuo lyhyt välimatka.

Mutta oli se mukavaa kun lapset olivat pieniä. Aina sai läheltä apua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan 80 vielä, mutta kolkuttelevat pian sitä ikää.

Itse en vanhempiani hoida, saavat omat asiansa järjestää. Olen vain asiallisista minimiväleissä.

Mutta vaikka välit olisivat hyvätkin, niin kyllä minusta saa ihan reippaasti laittaa oman elämänsä edelle. Mitäs jos auttaisitte vaikka hankkimalla kotiapua (autettavan laskuun)? Ei ole järkeä ryhtyä itse kotiapulaiseksi, jos omassakin elämässä on tarpeeksi.

Tässä on kyseessä sama ongelma ja ilmiö, kuin miksi sote-henkilöt uupuu. Tiedät, että periaatteessa voit rajata, mutta sun on yksin kohdattava sen seuraukset. Kukaan muu ei tule auttamistalkoisiin mukaan, eikä auttamisen kohteena olevat ihmiset ota itse yhtään sen enempää vastuuta, eikä heissä herää halu maksaa toisaalle avusta, kun heidän mielestä sun kuuluu ehtiä ja jaksaa ja hoitaa. Tätä sanotaan eettinen uupuminen tarkoittaa sitä, että ei voi tehdä kaikkien kannalta oikeudenmukaista valintaa. Tätä hyväksikäyttää sekä työnantajat että ikääntyvät vanhemmat ja kaukana asuvat sisarukset jotka nakittaa lähellä asuvia vanhempien hoidossa.

Isä kuoli jo 80-vuotiaana ja äiti on on 82-vuotias. Asuu edelleen kotonaan, voi hyvin, eikä tarvitse apua normiarjessa. En minä ole vanhoista ihmisistä huolissani. Vanhuuteen kuuluu myös sairaudet ja kuolema.

Enemmän olen huolissani teini-ikäisestä sukulaisesta, jolla on koko loppuelämän seuraavia terveyshuolia.

Miten voi olla 80 v vanhemmat ja lapsiperhearki? 

Ja oletteko marttyyrit edes kysyneet tahtovatko he teidän apuanne vaan mieluummin valitsevat myönteisen avun jolle maksavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan 80 vielä, mutta kolkuttelevat pian sitä ikää.

Itse en vanhempiani hoida, saavat omat asiansa järjestää. Olen vain asiallisista minimiväleissä.

Mutta vaikka välit olisivat hyvätkin, niin kyllä minusta saa ihan reippaasti laittaa oman elämänsä edelle. Mitäs jos auttaisitte vaikka hankkimalla kotiapua (autettavan laskuun)? Ei ole järkeä ryhtyä itse kotiapulaiseksi, jos omassakin elämässä on tarpeeksi.

Tässä on kyseessä sama ongelma ja ilmiö, kuin miksi sote-henkilöt uupuu. Tiedät, että periaatteessa voit rajata, mutta sun on yksin kohdattava sen seuraukset. Kukaan muu ei tule auttamistalkoisiin mukaan, eikä auttamisen kohteena olevat ihmiset ota itse yhtään sen enempää vastuuta, eikä heissä herää halu maksaa toisaalle avusta, kun heidän mielestä sun kuuluu ehtiä ja jaksaa ja hoitaa. Tätä sanotaan eettinen uupuminen tarkoittaa sitä, että e

Jos vanhempasi ovat sitä mieltä, että sun kuuluu heitä hoitaa ja ilmaiseksi, niin sitä suuremmalla syyllä et sitä tee. Uupumista ehkäisee, kun tunnistaa missä omat rajat menee ja kertoo ne toisille.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei auttanut lasteni hoitamisessa. Hän oli terve 60 v eläkkeellä. Halusi nauttia. Minä nautin nyt. Hankkikoon apua muualta. 

Mulla ei ole lapsia eikä siis tarvetta hoidattaa niitä muilla. Silti autan vanhempiani.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla 80 v vanhemmat ja lapsiperhearki? 

Ja oletteko marttyyrit edes kysyneet tahtovatko he teidän apuanne vaan mieluummin valitsevat myönteisen avun jolle maksavat?

Äiti sai mut, kun oli 41. Mä esikoiseni, kun olin 39. Siten. Muuta?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla 80 v vanhemmat ja lapsiperhearki? 

Ja oletteko marttyyrit edes kysyneet tahtovatko he teidän apuanne vaan mieluummin valitsevat myönteisen avun jolle maksavat?

Helposti. Monilla aviopareilla on muutama vuosi ikäeroakin ja lapsia on aina saatu kaiken ikäisinä. Aika paljon on 40-vuotiaita pikkulasten vanhempia, kun vanhemmat ovat ensimmäisen lapsen syntyessä 3-kymppisiä.