Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiinnon katoaminen elämään, vasta 33v
02.10.2024 |
Apua! Onko kellään ollut kolmenkympin kriisiä, joka ei vaan tunnu loppuvan? 28v-> nyt 33v on olleet isoja murroksen vuosia, henkisesti, ja tunnen että olen kasvanut ja muuttunut tosi paljon.
Opiskelen vihdoin unelma-alaani, olen terve, nätti.. Kaikki on hyvin! MUTTA kokoajan väsyttää ja koen hukassa oloa - kun yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta enää mikään?? En jaksa esim. viikonloppuisinkaan nähdä ystäviäni, bilettää, puhumattakaan että tekisi jotain uutta joskus. Nuoruuteni oli villi ja koen saaneeni juhlimisesta tarpeekseni. Tilalle ei kuitenkaan ole tullut mitään!
Itselläni ei ole kumppania. Elän yksiössä. Eli ns. "tavallista" reittiä elämäni ei mennyt. Enkä halua lapsia.
Mutta miten ihmeessä löytää into elämään takaisin? Nautin kyllä perusarjesta mutta koen selittämätöntä tyhjyyttä, kyllästymistä ja päämäärättömyyttä koska en haaveile enää mistään enkä jaksa kokeakaan juuri mitään.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syö rautakuuri se yleensä piristää kummasti.
Jätä alkoholi joksikin aikaa, muutama viikko niin elämänilo palautuu kun maksa alkaa toipua.
Kyllä ne perheellisetkin kyllästytään elämään....
Aloita vaikka ratsastus, todella terapeuttista ja saa arkeen sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tyhjyys johtuu elämän merkityksettömyydestä.
Olen nelikymppinen ja samassa tilanteessa. Luulen että useimmille ihmisille lapset on se juttu mikä tuo sen kokemuksen siitä että on jollekin tärkeä ja samalla itse on vähän skarpattava että saa lapsille edes sen normaalin elämän luotua. Tämä siis seurattuani sitä kuinka sisarukseni ovat muuttuneet lasten myötä.
Varmasti sitä merkityksellisyyttä voi antaa työkin, joka on tarpeeksi älyllisesti haastavaa olematta kuitenkaan henkisesti liian raskasta. Rakastuminenkin poistaa tuon tunteen ainakin joksikin aikaa. Maiseman vaihtoakin kannattaa kokeilla. Joskus vaikka viikko mökillä voi antaa perspektiiviä siihen mitä oikein elämältä haluaa ja tarvitsee.
Kiitos vastauksista. Tajusin tuon yhden kommentin jälkeen *(kiitos kirjoittajalle) että taidan todella kaivata tunnetta, että elämälläni olisi jokin merkitys.. En taida uskoa tarpeeksi enää esim uuden kumppanin löytämiseen ja urahaaveetkin ovat kiven alla/ kaukana..
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tavallista reittiä? Aika iso osa sun ikäisistä on yksiössä asuvia sinkkuja.
Merkitys voi löytyä kumppanista tai jostain muusta. Itselleni merkityksen tuo juuri kumppani ja sitten rakas harrastus, käsityöt ja taide. En ole koskaan bilettänyt nuorena tai ollut kavereita ja kumppanini tapasin vasta n. 29v niin tuntui että elämäni parani sen jälkeen. En ole myöskään kokenut monia asioita mitä ehkä moni ikäiseni, jos yleistää, esim en ole ollut lentokoneessa tai matkustanut yksin. On ainakin jotain mitä odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kello tikittää ja katumus tulossa.
Ei tähän maailmaan kannata kiinnittyäkkään. Täällä kaikki vaan tuhoutuu.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. (1. Kor. 15:19)
Mitenkäs se lääkärissä käynti?