Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lohduttaa/kannustaa kaveria, joka rypee itsesäälissä
25.09.2024 |
Eli tämä kaveri ei ole mikään tyhmä, hänellä on kaksi ammattitutkintoa molemmissa ammateissa pärjäsi hyvin ja osoitti lahjakkuutta. Lisäksi peruskoulussa pärjäsi hyvin ja muistaakseni sijoittui hyvin korkealle kansanvälisessä matematiikkakilpailussa. On ollut monessa työpaikassa ja pärjännyt niissä ilman ongelmia.
Kaverilla diagnisoitiin lapsena dysfasia ja oppi puhumaan 4-5 vuotiaana. Lisäksi muita diagnooseja, ei käsittääkseni mitään vakavia. Nyt tämä kaveri on aikanut rypemään aikuisiällä näiden diagnoosien takia jossain itsesäälissä ja kuvittelee olevansa helvetin tyhmä. Olen yrittänyt vääntää hänelle rautalangasta, että et olisi pystynyt hankkimaan kahta normaalia ammattitutkintoa ja selviämään työelämässä, jos olisit tyhmä. Lisäksi olen koittanut selittää, että AD/HD ja oppimisvaikeusdiagnooseja löytyy varmaan joka toiselta suomalaiselta, mutta ei tunnu menevän jakeluun.
Olen melko varma, että tämä kaveri voisi saada hyvinkin korkeat pisteet jossain Mensan testissä. Loogisessa päättelykyvyssä ja hahmottamisessa hän on erittäin hyvä.
En tiedä mitä hänelle sanoisin ja miten häntä kannustaisin eteenpäin.
Kommentit (13)
Anna rypeä. Et sano märinöihin mitään, katsot vaan kyllästyneellä naamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot ettei sen ongelma ole tyhmyys vaan itsetunto-ongelmat ja sinulla ei ole psykoterapeutin koulutusta etkä valitettavasti osaa auttaa enempää.
Kehota menemään terapiaan. Oikeasti tuo itsesääli voi pahimmillaan pilata jopa koko elämän, koska ihminen ei uskalla tavoitella mitään koska ei usko pärjäämiseensä. Mutta en usko että sen tasoiseen itsesääliin pystyy muu kuin ammattiapu oikein auttamaan.
Älykkyys ei ole sama asia kuin koulumenestys. Itsekin pärjäsin koulussa ihan hyvin, mutta siltikään en tajua oikein mistään mitään. Eikä mua huolita myöskään töihin, kun en aina edes tajua mitä kysyvät työhaastattelussa ja minkälaisia vastauksia haastattelija kysymyksiinsä odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole sama asia kuin koulumenestys. Itsekin pärjäsin koulussa ihan hyvin, mutta siltikään en tajua oikein mistään mitään. Eikä mua huolita myöskään töihin, kun en aina edes tajua mitä kysyvät työhaastattelussa ja minkälaisia vastauksia haastattelija kysymyksiinsä odottaa.
Hyvin sanottu ja sama. Vastailin vähän hitaasti, niin outoja kysymyksiä että : "miltä sinusta tuntuisi, jos joituisit lentämään (lentokoneella) maan keskiosasta Hesaan?" Vastasin siihen, et en osaa sanoa, kun en ole koskaan lentänyt. Jatkokysymys: pelkäätkö jotenkin lentämistä? --- Siis mitä??? (enhän minä voi mitenkään tietää onko minulla jotain lentopelkoa, en vaan ole joutunut koskaan siihen tilanteeseen; pitäiskö mun huvikseni lennellä saadakseni tietää, että onko mulla lentopelkoa vai ei? :) - Luultavasti ei ole.)
(nekin firmat, joissa kävin tp-haastatteluissa muuten kaatui tai ne sivutoimipisteet loppui....).
Hänellä ei ole parisuhdetta tai tarpeeksi seksiä. Perusasiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloin tuossa tilanteessa jossain vaiheessa jo hieman hermostumaan ja aloin puhumaan itsestäni samalla tylyllä tavalla. Aina mä voitin siinä surkeudessa. Kaveri ei tajunnut yhtään, ennenkuin itse sanoin että tältä se itsensä lynkkaaminen tuntuu, eikö tää väsytä sua itsees muka?
No se sama jatkui. Piti ottaa hieman etäisyyttä kun ei ihan joka hetki jaksa tsempata, itselläkin ongelmia. Harmittaa kun ajattelee niin itsestään ja samalla vielä kieltää mun aidot mielipiteet siitä että tosi hyvä tyyppi se on, eikä pitäis olla mitään syytä olla siellä alhossa. No aina on "kun mä oon ruma ja tyhmä ja mut pitäis olla abortoitu" jne.
En vaan jaksa. Tarviiko mun yrittää loputtomiin?
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin tuossa tilanteessa jossain vaiheessa jo hieman hermostumaan ja aloin puhumaan itsestäni samalla tylyllä tavalla. Aina mä voitin siinä surkeudessa. Kaveri ei tajunnut yhtään, ennenkuin itse sanoin että tältä se itsensä lynkkaaminen tuntuu, eikö tää väsytä sua itsees muka?
No se sama jatkui. Piti ottaa hieman etäisyyttä kun ei ihan joka hetki jaksa tsempata, itselläkin ongelmia. Harmittaa kun ajattelee niin itsestään ja samalla vielä kieltää mun aidot mielipiteet siitä että tosi hyvä tyyppi se on, eikä pitäis olla mitään syytä olla siellä alhossa. No aina on "kun mä oon ruma ja tyhmä ja mut pitäis olla abortoitu" jne.
En vaan jaksa. Tarviiko mun yrittää loputtomiin?
Ai luoja, no ei tarvitse! Loputon energiasyöppöhän tuollainen on, kukaan tuollaista jaksa. Pidät nyt itsestäsi huolta, et ole kaveristasi vastuussa. Käyttää ylikiltteyttäsi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko hän työtön, naiseton vai mikä ongelma?
Et välttämättä pysty sanomaan mitään, mikä tuon muuttaisi. Sama aihe pysyy keskustelun keskiössä maailman tappiin saakka. Näin ainakin mulle kävi. Yritin pönkittää kaveria 20 vuotta ja sitten vasta tajusin, etten voi häntä pelastaa itseltään. Kävi rankaksi ja yksitoikkoiseksi niin nyt olen yhteydessä kerran vuodessa. On sitten muuta puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei ole parisuhdetta tai tarpeeksi seksiä. Perusasiat kuntoon.
Kauniimmin sanottuna hän tarvitsee jonkun joka välittää hänestä ja josta hän välittää.
Alue: Aihe vapaa
Kerjää huomiota ja pönkitystä. Kun ihminen hokee että on tyhmä, ei hän halua kuulla sille vahvistusta. On rasittavaa olla koko ajan tukemassa.
Äitini vetosi aina siihen että kun hän on niin tyhmä, kunnes kerran sanoin että niin oletkin.