romanikulttuuri / ylen uutinen

https://yle.fi/a/74-20112842

Hieman omia ajatuksia aiheesta;

Muistan lapsuudestani hiekkalaatikolta romanitytön ja pojan, käytiin yhdessä ala-aste ja yläaste. Sen jälkeen heimovaatteet päälle ja elämä ohi, en saa olla kummankaan kanssa enää tekemisissä, koska heimoaatteet. Sinne meni lapsuuden ystävyydet aikanaan, sekä myös heidän toiveet omannäköisestä elämästä, kulttuuria kunnioittaen.

Näistä muuttokysymyksistä olisi ollut kiva saada isompi keskustelu heidän kanssaan, miten nuoret voi päästä opiskelemaan, töihin jne, jos on alueita jonne ei ole asiaa. Miksi nuorten haaveet kaatuu jo tossa kohtaa kulttuurin sääntöjen toimesta? Onko se tämä kulttuuri mikä on  tärkeämpää? kulttuuri on varmasti tärkeä, ja sitä ei kukaan halua viedä pois mutta olisiko jo aika herätä että patriarkaalinen kulttuuri voisi joustaa että romanit voisi integroitua yhteiskuntaan paremmin, ja puolin ja toisin yhteisymmärrys kasvaisi samalla?

Miten saamme ne nuoret myös harrastusten pariin ja jatkamaan aikuisena, ja heidät taas ottamaan lapsensa mukaan harrastuksiin? Käytännössä pukukoodit estää sen täysin, eikö tätä käsitettä voi haastaa joustamaan jotta heillä on oikeus omannäköiseen elämään? Kulttuuri ei romahda siihen että romaninaiselle on oikeus lähteä vaikka spinning tunnille ja vaihtaa sopivat urheiluasut, miehet saa lähteä vaikka juoksemaan, pelaan jalkapalloa ilman pelkoa että tulee seuraamuksia koska vaihdettiin vääriin vaatteisiin hetkeks.

On liian helppoa huutaa että menis töihin, sen sijaan olisi tärkeää avata keskustelu vaikka romanomission tms kanssa että olisiko jo aika joustaa pukukoodista, sillä ole paskankaan väliä jos on lähihoitajan asu päällä ja joku näkee, paljon pahemmat seuraamukset on kun kulttuuri ei jousta ja ei päästä työelämään ja harrasteiden pariin.

Ja jos joku näkee, tulee kostoa, kiusaamista ja väkivaltaa, täähän on todella sairasta!!! Joko oltaisiin valmiita luopumaan tästä? Edelleen siitä kulttuurista voi pitää kiinni, mutta olisi kaikkien etu että se joustaa, saamme heidät harrastuksiin, töihin, kaikkialle. Silti voi pitää kiinni siitä omasta kulttuurista.

miten he itse kokee asiat? mikä on suurin este että nuoret ei saa harrastaa, ei voi kouluttautua, ei saa mennä töihin jos joku näkee ilman heimoasua. Mun mielestä tämä on välttämätön keskustelun paikka että saamme heidät pois sieltä syrjäytyneestä omasta maailmastaan. Samalla monet ennakkoluulot ja asenteet alkaa kaatua. 





Tunteeko joku heidän kulttuuriaan paremmin, onko mahdollista että se saisi joustaa vai tuleeko aina seuraamuksia?

Pöljät kommentit voi jättää pois, koska sitten koko ketju poistuu heti.