4-vuotiaan karkailu
Onko normaalia, että 4-vuotias yhtäkkiä vaan lähtee juoksemaan jos huomaa jossain jotain sellaista mikä kiinnostaa? Siis ihan sama, että ollaanko kotipihassa, kaupungilla vai metsässä, niin saattaa ottaa jalat alleen.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nelivuotiaan pitää jo totella, kun perään huudetaan STOP. En esimerkiksi minä (mummi) potkupyörällä antaisi lapsenlapsen ajaa (jalkakäytävällä siis) tarhasta kotiin, jos häntä ei olisi opetettu pysähtymään kun käsken. Hän täyttää lokakuussa 3.
Se siinä juuri onkin, kun yleensä ei piittaa vaikka huudetaan perään vaan menee menojaan...
Saattaa olla merkki jostain isommasta haasteesta.
Kuuleeko muuten normaalisti
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla merkki jostain isommasta haasteesta.
Kuuleeko muuten normaalisti
Ei ole merkki mistään. Normaalia 2-4 vuotiaille joille se on leikki. Menee ohi kun tarpeeksi monesti pitää puhuttelun
Sitten ei saa antaa kävellä itsekseen. Onko siis totellut aiemmin ja tämä jokin hetkellinen omien siipien kokeilu vai ollut aina näin? Meillä alle kolmevuotia osaa pysähtyä käskystä, mutta en silti anna kävellä yksin, jos on yhtään vilkkaampi liikenne, että ei vahingossa pyrähdä vaikka auton alle. Jos aina ollut ongelmia, niin ottaisin asian esille päiväkodissa ja neuvolassa.
No ei todellakaan ole normaalia! Tuon ikäinen ymmärtää kyllä normaalisti puhetta ja sen kun on jotain kielletty ja selitetty, että on vaarallista juosta kuin päätön kana.
Anna ainakin metsässä juosta.
Sen verran katso perään, että suunnilleen tiedät olinpaikkansa, pysy ihan hiljaa ja mielellään piilossa, anna lapselle aito eksymiskokemus. Älä lohduta. Jostain syystä kokemusoppiminen on toimiva tapa saada lapsi ymmärtämään, mitä kannattaa tehdä. Jo 10 min eksymiskauhua palauttaa lapsen ymmärtämään, että hän ei ole kaikkivoipa.
Laita sille valjaat tai sitten kuljetus rattailla. Jos käyttäytyy kuin 2v niin kohdellaan kuin 2v
Vanhaan hyvään aikaan lapsia sai kurittaa käytöksestä, joka oli vaarallista. Mieluummin vitsaa kuin mukula auton alla. Nykyään pitää vaan toivoa parasta. Tuskin enää teininä tuota tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla merkki jostain isommasta haasteesta.
Kuuleeko muuten normaalisti
Ei ole merkki mistään. Normaalia 2-4 vuotiaille joille se on leikki. Menee ohi kun tarpeeksi monesti pitää puhuttelun
Ei se tunnu leikiltä tai huomion hakemiselta vaan yksinkertaisesti siltä, että haluaa mennä eikä sitten ajattele sitä enempää vaan menee. Pienempänä kyllä teki sitäkin, että juoksi nauraen karkuun ja odotti, että lähden perään, mutta ei tämä ole sitä. Joka kerta kun karkaa niin asiasta puhutaan, mutta ei sillä tunnu olevan mitään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei saa antaa kävellä itsekseen. Onko siis totellut aiemmin ja tämä jokin hetkellinen omien siipien kokeilu vai ollut aina näin? Meillä alle kolmevuotia osaa pysähtyä käskystä, mutta en silti anna kävellä yksin, jos on yhtään vilkkaampi liikenne, että ei vahingossa pyrähdä vaikka auton alle. Jos aina ollut ongelmia, niin ottaisin asian esille päiväkodissa ja neuvolassa.
Ei ole totellut aiemminkaan yhtään tämän paremmin. Ja liikenteen sekaan en todellakaan päästä, vaan istuu rattaissa jos mennään kadun vartta. Valjaita kokeiltiin mutta ei suostunut kävelemään ne päällä vaan jäi maahan makaamaan.
Kannattaa ottaa perheneuvolaan yhteyttä.
Jos on jotain 'häiriötä' (esim uhmakkuushäiriö) tms, niin olisi hyvä löytää ajoissa ja saada oikeita keinoja lapsen ohjaamiseen.
Toisaalta jos on 'vain' huonoa käytöstä, niin sen kitkemiseen olisi myös hyvä saada apuja nyt eikä sitten joskus kun mukulan kanssa ei pärjää enää mitenkään.
Puhun kokemuksesta. Mulla on nuorimmat lapset kasvaneet erittäin haastavien kotiolosuhteiden keskellä. Elämä oli yhtä kaaosta terveys huolien kanssa. Pienet sai elää jonkin verran 'kuin pellossa' ja alakouluikäisinä olikin jo se tilanne että huostaanotto oli ainut keino saada jätkiin kuria
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla merkki jostain isommasta haasteesta.
Kuuleeko muuten normaalisti
Juu. Ihan k-a-u-h-e-e-t-a!!!
Jotain on nyt tosi pahasti vialla. Äkkiä tutkimuksiin, eihän lapsi toki voi olla lapsi, aikuinenhan se jo 4-vuotiaan pitää olla!
Meillä 2v ja 3v teki tuota. 4 vuotiaana alkoi jo onneksi kuunnella.
Tarkkaavuushäiriö tai muu? Nelivuotiaat on yleensä jo suht fiksuja ja tottelevaisia. PS. Älä syötä sille sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Anna ainakin metsässä juosta.
Sen verran katso perään, että suunnilleen tiedät olinpaikkansa, pysy ihan hiljaa ja mielellään piilossa, anna lapselle aito eksymiskokemus. Älä lohduta. Jostain syystä kokemusoppiminen on toimiva tapa saada lapsi ymmärtämään, mitä kannattaa tehdä. Jo 10 min eksymiskauhua palauttaa lapsen ymmärtämään, että hän ei ole kaikkivoipa.
Minä tein omalle lapselle näin kaupassa. Hänellä oli tapana aina karata. Yksi päivä kaupassa oli hiljaisempaa, niin teinkin itse niin, että kun lapsi karkasi, niin menin itse piiloon hyllyn taakse. Toki niin, että itse näin missä lapsi on ja mitä tekee. Kun lapsi hoksasi, että äiti ei tulekaan perässä,alkoi pyöriä ja etsiä ja siinä vaiheessa menin paikalle. Oppi meni kyllä kerrasta perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei saa antaa kävellä itsekseen. Onko siis totellut aiemmin ja tämä jokin hetkellinen omien siipien kokeilu vai ollut aina näin? Meillä alle kolmevuotia osaa pysähtyä käskystä, mutta en silti anna kävellä yksin, jos on yhtään vilkkaampi liikenne, että ei vahingossa pyrähdä vaikka auton alle. Jos aina ollut ongelmia, niin ottaisin asian esille päiväkodissa ja neuvolassa.
Ei ole totellut aiemminkaan yhtään tämän paremmin. Ja liikenteen sekaan en todellakaan päästä, vaan istuu rattaissa jos mennään kadun vartta. Valjaita kokeiltiin mutta ei suostunut kävelemään ne päällä vaan jäi maahan makaamaan.
Kärsivällisyyttä peliin. Vielä ei ole sellaista lasta tullut vastaan joka jaksaisi maata maassa koko päivän.
Jos vielä eskarissa tekee samaa niin huolestuisin. Lapsia on erilaisia eikä kaikelle tarvita aakkosdiagnoosia.
Kyllä nelivuotiaan pitää jo totella, kun perään huudetaan STOP. En esimerkiksi minä (mummi) potkupyörällä antaisi lapsenlapsen ajaa (jalkakäytävällä siis) tarhasta kotiin, jos häntä ei olisi opetettu pysähtymään kun käsken. Hän täyttää lokakuussa 3.