Mistä syystä jollain ihmisellä takertelee puhe ja jotkut sanat?
Kyseessä ei ole siis ujous tai arkuus. Joko häiriö aivoissa?
Kommentit (27)
No mietipä nyt itse vaikka viisi syytä näin ensin.
Niin mitä sitten? Itselläkin välillä häviää sanat päästä.
Esimerkiksi voi olla kireä kielijänne, aika yleinen ja on itsellänikin.
Mulle käy välillä noin jos innostun kertomaan jotain ja ihan kuin yrittäisi monta sanaa tulla yhtäaikaa. Tai sitten jännittää.
Mä sähläsin ja takeltelin viime viikolla asiakaspalvelutilanteessa aika nolosti. Oli huono olo ja päätä särki.
Minä takeltelen ja unohdan sanoja jos olen väsynyt tai jännittynyt. Se on aivan kamalaa ja noloa mutta iän myötä olen jo oppinut vähemmän välittämään kun tiedän mistä johtuu.
Myös esim kilpirauhasen vajaatoiminta kun ei ole hoitotasapainossa niin aiheuttaa kongitiivisia häiriöitä ja puhuessa on kuin olisi puuroa suussa. Onneksi lääkkeet auttoi ja nykyään puhun suurimmaksi osaksi aivan normaalisti ja sanatkin löytyy.
Mulla väsymys aiheuttaa tuota. Esim. huonosti nukuttu yö. Silloin ei muuten ajatuskaan oikein toimi eli joku aivoperäinen juttu.
Niin ja masennuskin on vaikuttanut. Ollut niin kuormittunut ja väsynyt masennuksen vuoksi että ihmisten seurassa kun on joutunut olemaan ja tsemppaamaan itseään niin on se raskasta eikä aivot toimi normaalisti. Ei vain leikkaa ja sanavarasto suppeampi. Onneksi minua auttoi yksi lääke masennukseen ja selvästi parantunut kommunikointi ja yhteys ihmisten välillä.
Väsymys tekee tuota takeltelua (ei takertelua, btw) ja ihan se, että ei ole puhekumppaneita eli on paljon hiljaa ja yksin.
Mulla käy välillä noin. Mulla on ADHD, ja toisinaan varsinkin jos olen väsynyt tai "ylikierroksilla" innostuksen takia, ajatukset menee päässä niin nopeasti, että puhe ei pysy perässä ja sitten tulee omituista katkonaista puhetta, saatavan vaihtaa aihetta tuosta vaan, tai jäädä takeltelemaan jotain sanaa tai lausetta, koska hukkasin sen mitä olin sanomassa kun ajatukset oli jo muualla, ja nyt yritän kuumeisesti miettiä mitä minun pitikään sanoa.
No mulla ihan siksi, etten vapaa-ajallani puhu koskaan käytännössä mitään kellekään, tätä 20 vuotta. Ja työnikin on koodaamista, joten harvoin töissäkään puhun mitään. Ei se puhe ole kovin sujuvaa, sitten kun pitää puhua. Silloin nuorempana, kun en ollut vielä niin totaaliyksinäinen, olin oikein sujuvakin puhuja.
Minä saatan etsiä sanoja ja pitää pitkiä taukoja, jos olen puheissa jonkun kanssa, jolle en oikeastaan halua antaa minkäänlaista merkittävää informaatiota itsestäni ja elämästäni. Sensuroin siis siinä itseäni epäröivän puheeni kautta. Myös jos puhun jonkun mieslestäni täysin urpon kanssa, vetäydyn autistin rooliin. Ammatillisesti olen puhetyöläinen ja kielellisesti lahjakas.
Sitä kutsutaan änkyttämiseksi. Esiintyy erityisesti apn kaltaisten tuijottaessa suu auki.
Up