Pelottavin/ahdistavin hetki, jonka koit läheisesi tai tuttavasi kanssa

Itselleni tuli mieleen muutamakin tapahtuma menneisyydestä, kun joku läheinen on yhtäkkiä flipannut tai alkanut suorastaan pelottavaksi. 

Seurustelin 18-vuotiaana noin kolmikymppisen miehen kanssa, ja tiedetään, ei ollut elämäni viisaimpia valintoja. Olin hänen luonaan viettämässä aikaa ja itse join teetä samalla kun seurasin kun valmiiksi kaljoissa oleva ex kävi tupakalla ja palasi takaisin. Yhtäkkiä hän aloittikin tosi omituiset keskustelut. Tyyppi heitti täysin puskista silmät kiiluen "Stop! Mä voin kuulla sun ajatukset!" Ei auttanut mikään, kun se idiootti alkoi katkeamattomana monologina selostaa, mitä kuuli mun ajattelevan. Kuulemma ajattelin hänestä pahaa, halusin muita miehiä ja hän näki miten monta olin hoidellut. Kuuntelin sitä selostusta tyrmistyneenä. Pisteenä iin päälle hän alkoi ennustaa mulle, miten näkee miten menen ulkomaille ja löydän sieltä ulkomaalaisen miehen. Ex ei lopettanut noita horinoitaan pyynnöstä huolimatta ja itse aikuisuuden kynnyksellä en edes tiennyt mitä tehdä, mutta hän pelotti minua. 

Toisella kerralla pelotti mielettömästi, kun lapsi ei saanut henkeä. Se oli kuin olisin katsellut paremmin näyteltyä elokuvaa, kun soitin hänelle apua ja yritin pitää häntä tajuissaan ambulanssintuloon asti. Vasta sairaalan ovista käveltyä ja lapsen nukahdettua piuhoissa aloin hillittömästi itkeä säikähdyksestä. 

Muita pelkokertoilijoita?