Diagnoosina uhmakkuushäiriö

Hei! Kerrotteko millainen on 5v uhmakkuushäiriöinen poika teidän perheessä (siis diagnoosi tehty)? Pystyykö käytökseen paljon vaikuttamaan omilla toimilla ja ulkopuolisilla tekijöillä? Tuleeko kuukausien pitkiä suvantovaiheita? Millaista palautetta tällainen lapsi saa kodin ulkopuolelta?

omalla lapsella ei ole tätä, mutta meille kerrottiin, että asperger (joka meidän lapsella on) usein johtaa sellaiseen.

Uhmakkuushäiriö on siis häiriö joka tulee silloin kun lapsi saa jatkuvasti huonoa palautetta, vaikka yrittää parhaansa ja kun häneltä vaaditaan enemmän kuin mihin hän pystyy ja siksi lapsi turhautuu ja alkaa uhmata.

Näinollen käytökseen todellakin pystyy vaikuttamaan omilla toimilla ja ulkopuolisilla tekijöillä. Ne ovat se 50% joka meidän assilapsen kuntoutuksessakin on vanhempien toimintaa ja ympäristön muokkaamista. Selkeytettyä kommunikaatiota, ositettuja käskyjä, kuvakortteja, kuvitettuja tehtävälistoja, aikatauluja, struktuuria, ennakointia jne. Ja positiivista palautetta joka välissä. EIkä vaadita liikaa kerralla, vaan vähän kerrallaan opetellaan sietämään maailmaa.

Suvantovaiheita voi tulla, mutta koska uhmakkuushäiriö on psykologinen häiriö, eikä fysiologinen (tai esim neurologinen, kuten meillä), se voi mennä kokonaan poiskin, kun asiat saadaan kuntoon.

Ja kodin ulkopuolelta tuleva palaute on tällaisilla lapsilla yleensä aivan hirveää. Ja kuntoutuksen/toipumisen perusedellytys on, että se pitäisi saada käännettyä positiivisemmaksi neuvomalla ja kouluttamalla tahrantätejä (tulevaisuudessa opettajia) harrastusvetäjiä, mummoja, kaikkia.

poikani 5v pärjäsi tarkkaavaisuus ja keskittymistesteissä hyvin ja on sinänsä koulukypsä. Hän on kotihoidossa ja nyt olen saanut negatiivisen kierteen katkaistua. Kyllä, olen antanut lapselleni - palautetta turhaankin. Muuten on ilosilmäinen, vähän liiaksi pelleilevä ja kontrollin tilanteissa ottava lapsi. Mutta itsekin pomotan ja olen huutanut liiaksi, toki se näkyy hänessä. Pari sydänystävää ja paljon kavereita ja turvallsia aikuissuhteita. Siis paljon hyviä asioita. Erittäin sosiaalinen lapsi. Lääkärit näki vain pienen osan eikä todellakaan kokonaisuutta. Ei ole pahansuopa vaikka pikkuveljen kanssa kinasteleekin. Mutta teenkö virheen jos aloitan terapian, joka kyllä voi tehdä elämän aika kiireiseksi vai uskallanko ottaa riskin ja unohtaa terapian, jos arki sujuu näin hyvin kuin nyt..? ..tunne sisällä sanoo, että mä äitinä taas ylireagoin kun hain apua..