Lue keskustelun säännöt.
Selviytymistarinoita narsisti kaverin kynsistä
08.09.2024 |
Hei
Olen itse toipumassa tälläisen henkilön kynsistä ja olisi mukava kuulla muita jotka ovat alkaneet voida paremmin kuluttavan kaveri suhteen jäljiltä. Menetin tässä samalla suurimman osan kavereista jotka ovat hänen hoviaan. Tästä on siis jo aikaa mutta olen vasta viimevuosina alkanut käsittelemään asiaa.
Mielelläni kuulisin vain kavereihin liittyviä tarinoita jos jollakulla olisi jakaa.
Sain pari vuotta sitten kuulla että tämä kaveri oli saanut ihan diagnoosin persoonallisuushäiriöstä mutta se tavallaan ei ollut yllätys. Haluaisin jakaa omakin tarinaa mutta olen liian väsynyt siihen. Joku yksi yksittäinen tapahtuma oli esim. Olimme taidekoulussa kumpikin ja moni luokkalaisistani tuli ihailemaan työtäni sitten hän odotti että muut olivat menneet ja sanoi minulle. Minä vien sinun tyylisi etkä sinä voi tehdä sille mitään.. Menin sanattomaksi koska en ymmärtänyt mistä moinen edes tuli. Hän myös puhui minusta pahaa toisille niin että olin itse siinä paikalla. Hän ei ymmärtänyt että olin sohvalla, kaikista iroonisinta oli että olin juuri kutomassa hänen pyynnöstään hänelle hattua.
Joskus on yritin joista asioista keskustella hänen kanssaan niin hän ei koskaan muistanut että oli tehnyt mitään. Hän osaa kertoa liikuttuneena itsestään kuinka hän on kärsinyt mutta ei osaa ymmärtää kärsimystä jota toinen kokee tai jota on aiheuttanut.
Kaikista ihmeellisintä että joillekin ihmisillä hän oli mukava ja yleisesti ottaen moni tykkäsi olla hänen kanssaan. Mutta hänellä on muutamia ihmisiä joille hän sitten on senkin edestä hirveä. Kun sanoin että lähden ulkomailla tapaamaan kaveria I hänen piti tehdä sama melkein heti perääni. Joku sanoi joskus että hän oli kateellinen minulle mutta en koskaan pääse kärryille miksi. Koska en ole mitenkään missään kovin erikoinen tai hyvä. En koskaan saanut päätöstä epäkohtiin ja se tuntuu raskaalta kiveltä rintakehässäni. Tuntuu kuin tuon ihmisen pahat satuttaisivat minua vieläkin. Kysyn että miksi minä? Miksi jotkut ihmiset joilla on jo niin paljon kaikkea hyvää tekee pahaa toisille?
Kommentit (14)
Samoja mietin, nyt en ole ollut narsistin kanssa yhteyksissä kohta 2 vuoteen ja vielä viime keväänä hän yhtäkkiä yritti soittaa ja sitten laittoi viestiä että "Täällä me Pirren kanssa toivotellaan hyvää vappua!" - piti siis päästä kertomaan kuinka oli tämänkin kaverini ns. voittanut puolelleen vaikken ole kummankaan kanssa ollut tekemisissä yli vuoteen. No, onpa ylentävää tietää kuinka minusta siellä selän takanani on puhuttu, miksi muuten tuollainen yhteydenotto... Just asking.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä on valitettavasti ollut muutamia elämässäni, ensimmäiset jo lapsena. Se on hyvä asia, että kaikista heistä olen lopulta päässyt eroon. Joidenkin kohdalla eroon pääseminen oli kovaa työtä. Melkein kaikki kostivat jättämisen raivoamisella ja haukkumisella ja pari pahinta tapausta vielä pahemmin. Olen työstänyt sitä, että mikä minussa vetää puoleensa näitä vaikeita ihmisiä. Niille vetoaville ominaisuuksille en voi paljon mitään, mutta olen oppinut tunnistamaan ja blokkaamaan tällaiset minua lähestyvät ihmiset aika nopeasti.
Kiitos vastauksestasi. Minulle myös on tullut johtopäätös että tunnistamisen jälkeen tulisi nopeasti pitää etäisyyttä. Työpaikallani on yksi johon olen kokeillut grayrock menetelmää se vaan vaatii paljon kun itselleni on opetettu että kaikki esim pitää tervehtiä kun tavataan. Niin joudun myös pohtimaan ettei vanhemmat antaneet kunnon eväitä elämään kun kasvattivat liian kiltin.
Mistä tunnistaa narsistisen kaverin? Mulla yksi työkaveri joka piikittelee mulle kaikkien muiden kuullen. Kahdestaan esittää niin kaveria. Alkanut ahdistaa hänen seuransa. Onko narsisti? Tekee myös sellaista että ns.haukkuu itseään ja odottaa kai että mä sanon päinvastaista hänestä. Olen nykyään hiljaa. Myös muistaa aina mainita jos saa kehuja jostain tai on tehnyt jotain mielestään hienoa. Kertakaikkiaan rasittava tyyppi.
Minulla on onneksi puhelinnumero vaihtunut pari kertaa niin ei voi soittaa muuta kuin ne joille se on jaettu. Mutta kauhea työ siinä on että vaihtaa.
En usko että tavallinen ihminen voi ihan helposti sellaista tunnistaa ellei ole kokemusta vastaavasta. Mutta tuo nolaaminen muiden edessä vähän mietityttää että jos se on sellaista mistä selkeästi hän nauttii niin sitten se olisi kyllä aika tutun kuuloista käytöstä. Itsekkin kerron joskus työkavereille jos jotain kivaa tapahtuu mutta hekin kertoo mulle ja olen kyllä iloinen heidän puolestaan jos jotain kivaa tapahtuu. Ehkä sun pitää testata että jos kerrot jotain hienoa mitä sulle on tapahtunut että vastaako hän siihen kertomalla heti jonkun jutun itsestään vai malttaako hän esim kysellä sulta enemmän miten sun tarina menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sen käytöksen näkee heti. Sitten vain pitää etäisyyttä.
Minulla oli tuollainen "ystävä" lukioikäisestä nuoreen aikuisuuteen. Kesti kauan ennen kuin tajusin, mistä ja kenestä lähtöisin olivat monet mustamaalauskampanjat, joiden kohteena olin. Eihän nyt tuo nuori nainen, josta kaikki pitivät ja jota kaikki arvostivat, voinut muuta olla kuin aivan ihana ihminen! Karvas totuus oli ihan toisenlainen, minulle.
Minulla on myös kokemus, että tämä "ystävä" ei voinut kestää, jos minulla oli muita ystäviä, jotka pitivät minusta. Miten monen ystävyyssuhteen, jonka solmin sinä aikana, jolloin tunsin tämän "ystävän", hän saikaan rikki. Sillä kun paljon myöhemmin asioita pohdin, kaikki tiet veivät joka kerta samaan osoitteeseen, tähän "ystävään", eli ne mustamaalauskampanjat, jotka jo mainitsin.
Olisin halunnut kertoa hyvälle ystävälleni puhelimessa hääpäiväni päivämäärän, mutta tämä yhteinen "ystävämme" oli sattumalta hänen luonaan vierailulla juuri silloin kun soitin. Silloin, kymmenen vuotta tutustumisemme jälkeen, minä tiesin jo, mikä kyseinen nainen on eli narsisti ja psykopaatti/sosiopaatti, vaikkakaan en noita sanoja vielä osannut häneen yhdistää, näistä asioista ei vielä yleisesti puhuttu 90-luvun alussa, enkä hyvälle miespuoliselle ystävälleni voinut sitten kertoa naimisiinmenoni päivämäärää. Oli heti tunne, että jos tämä nainen saa tietoonsa hääpäiväni, hän tekee jotain, joka pilaa sen minulta täydellisesti. Siihen aikaan hälytyskellot jo kalkattivat voimalla ja osasin kuunnella niiden ääntä.
En ole tavannut kumpaakaan, aitoa miespuolista ystävääni enkä tätä naispuolista "ystävää" yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Ystävyyden katkeamista tähän miespuoliseen olen joskus vähän surrut, mutta niin vain hänkin otti asioissa aina "ystävän" puolen eikä koskaan puolustanut minua. Olen sittemmin ajatellut, että noin heikko ihminen ei sittenkään ollut minun ystävyyteni arvoinen.
Tosiaan, 30-40 vuotta on noista ajoista jo kulunut, ja olen paljon eri ihmisiä sinä aikana tuntenut enkä onnekseni kehenkään vastaavanlaiseen narsistiin ole enää törmännyt. Tosin olen tullut hyvin varovaiseksi enkä paljasta syvintä minääni enää kovin helposti uusille tuttavuuksille. Minun pitää tuntea ihminen todella kauan ennen kuin päästän lähelle, pidän pitkään niinsanotusti käsivarren mitan päässä. Niin paljon narsisti minua pääsi satuttamaan silloin kauan sitten. Aviomies sentään minulla on vielä se sama, hän on minulle kallio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistaa narsistisen kaverin? Mulla yksi työkaveri joka piikittelee mulle kaikkien muiden kuullen. Kahdestaan esittää niin kaveria. Alkanut ahdistaa hänen seuransa. Onko narsisti? Tekee myös sellaista että ns.haukkuu itseään ja odottaa kai että mä sanon päinvastaista hänestä. Olen nykyään hiljaa. Myös muistaa aina mainita jos saa kehuja jostain tai on tehnyt jotain mielestään hienoa. Kertakaikkiaan rasittava tyyppi.
Ei pelkästään tuon perusteella voi sanoa. Voi olla vain epävarma pyrkyri, joka on valinnut sinut astinlaudakseen ja sylkykupikseen.
Mulla oli tämmöinen työkaveri, ei nähty alkuun livenä vaan tehtiin aina etätöitä.
Oli töissä etänä oikein rauhallinen ja hänestä tuli osaava kuva, kun osasi jotenkin hienosti korostaa sitä, että on tosi erinomainen. Ja sitten monesti uhriutui asioista ja herätti sillä sellaista myötätuntoa itseään kohtaan.
Sitten tapasin hänet livenä ja hän oli helvetin pelottava jotenkin, en osaa selittää miksi hänessä oli jotain luotaantyöntävää. Hänen katseensa oli jotenkin hullu, yritti flirttailla minulle ja oli jotenkin ihan sekaisin. Huusi minun hlökohtaisia asioitani ääneen. Pidin etäisyyttä häneen ja asetin rajoja.
Hän teki jälkeenpäin töissä isoja virheitä ja kerroin näistä hänelle. Hän ei vastannut, mutta valjasti hovinsa haukkumaan minut moneen otteeseen ja kieltämään, että tämä henkilö olisi tehnyt mitään virheitä. Minulle tuli eräs tilanteen ulkopuolinen henkilö sanomaan, että ei kannata riidellä tuon kanssa, hän ei koskaan pelaa suorilla korteilla ja on todella jumalkompleksinen ja valjastanut hovinsa marioneteikseen hoitamaan likaiset työnsä. Ja että hän kehuskelee välillä miten monta ihmistä on tuhonnut ja työryhmää kaatanut.
Lähdin tuosta hommasta pois samantien. Hetken pelkäsin hänen kostoaan, mutta estin hänet joka paikassa puhelimella ja menin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen "ystävä" lukioikäisestä nuoreen aikuisuuteen. Kesti kauan ennen kuin tajusin, mistä ja kenestä lähtöisin olivat monet mustamaalauskampanjat, joiden kohteena olin. Eihän nyt tuo nuori nainen, josta kaikki pitivät ja jota kaikki arvostivat, voinut muuta olla kuin aivan ihana ihminen! Karvas totuus oli ihan toisenlainen, minulle.
Minulla on myös kokemus, että tämä "ystävä" ei voinut kestää, jos minulla oli muita ystäviä, jotka pitivät minusta. Miten monen ystävyyssuhteen, jonka solmin sinä aikana, jolloin tunsin tämän "ystävän", hän saikaan rikki. Sillä kun paljon myöhemmin asioita pohdin, kaikki tiet veivät joka kerta samaan osoitteeseen, tähän "ystävään", eli ne mustamaalauskampanjat, jotka jo mainitsin.
Olisin halunnut kertoa hyvälle ystävälleni puhelimessa hääpäiväni päivämäärän, mutta tämä yhteinen "ystävämme" oli sattumalta hänen luonaan vierailulla juuri silloin kun
AP tässä. Minulla on kanssa yhteneväistä tarinaasi. Että minun on vaikea ajatella pahaa tästä ex kaverista koska hän on niin pidetty. Paljon mietin että mikä mussa on vikana monta vuotta. Jotenkin minua vihastuttaa myös miten ihmiset voi humaltua palvomaan jotain ihmistä niin paljon että se ihminen saa yleisön silmissä oikeutuksen tehdä pahaa yksilöille jotka ovat jostain syystä valikoituneet kohteeksi. Mutta sitten kun he lukee tälläsiä tapahtumia jostain niin he kauhistelee miten noin voi käydä.
Minusta oli mukava kokea etten ole yksin näiden asioiden kanssa. Tuntuu että olen joku roska niid noiden ihmisten silmissä jolle on laitettu ruma leima ilman että muhun olisi oikeasti tutustuttu.
Minäkin opin pitämään etäisyyttä muihin. Välillä loukkaan sen takia joitakin jotka haluaisivat olla kavereita nopeammalla tahdilla mutta pelkään niin paljon että koitan olla tosi itsenäinen ja riippumaton muista.
AP vielä. Miten te voitte nykyään? Kaiken tuon jälkeen. Onko mitään hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jotenkin minua vihastuttaa myös miten ihmiset voi humaltua palvomaan jotain ihmistä niin paljon että se ihminen saa yleisön silmissä oikeutuksen tehdä pahaa yksilöille jotka ovat jostain syystä valikoituneet kohteeksi. Mutta sitten kun he lukee tälläsiä tapahtumia jostain niin he kauhistelee miten noin voi käydä."
Todella hyvin sanoitettu!
Näitä on valitettavasti ollut muutamia elämässäni, ensimmäiset jo lapsena. Se on hyvä asia, että kaikista heistä olen lopulta päässyt eroon. Joidenkin kohdalla eroon pääseminen oli kovaa työtä. Melkein kaikki kostivat jättämisen raivoamisella ja haukkumisella ja pari pahinta tapausta vielä pahemmin. Olen työstänyt sitä, että mikä minussa vetää puoleensa näitä vaikeita ihmisiä. Niille vetoaville ominaisuuksille en voi paljon mitään, mutta olen oppinut tunnistamaan ja blokkaamaan tällaiset minua lähestyvät ihmiset aika nopeasti.