Millaista on elää jatkuvien kipujen kanssa?

Siltä että eläisi sumussa koko ajan

KAmalalta

Hirveää, haluaisin eutanasian

No mun koko arki stoppas hermojumiin moneks viikkoo ja mä voin sanoo et mä en todellakaa suosittele tätä kenellekkään. Oireisiin kuuluu koko kropan polttelu, sydänkohtaukseen viittaavat oireet, raajojen puutuminen ja kihelmöinti ja siitä jatkuva ympärivuorokautinen ahdistus

Yhden hermon takia !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Minulta jäi jalka bussin alle ja kipu oli jotain aivan käsittämätöntä. Ei pysty nukkumaan ja kipu on koko ajan läsnä, sitä ei pääse pakoon, Puoli vuotta roikuin julkisella ja sain kipulääkkeitä, jotka eivät auttaneet kipuun lainkaan, mutta aiheuttivat huimausta ja pahoinvointia. Leikkausta ei edes harkittu. Hakeuduin yksityiselle ja kivut jäivät leikkauspöydälle. Tuollaista hermokipua ei kenenkään pitäisi kärsiä, se on hammassärky potenssiin 1000.

Mulla kipu ei ole sietämätöntä, mutta läsnä jatkuvasti. Se on rasittavaa, mä haluaisin vaan joskus levätä rauhassa, mutta ei onnistu.Tuulenvire sattuu, aurinko sattuu, vesi sattuu. 

Kroonista kipua on todella vaikea kuvailla saati elää sen kanssa. On hyviä vuorokausia ja sitten sellaista ettet voi tehdä mitään kivun takia. Yrittää olla ettei kipu ota niskalenkkiä koko sun henkiseenkin elämääsi. Vaikea selittää ettei pura kipuaan muihin ihmisiin.

Helvettiä. 30v eletty kipujen kanssa ilman apua. Lääkkeet ei käy eikä tehoa. Kivut aiheuttaneet vakavan masennuksen johon kyllä tarjottiin lääkitystä mutta eihän se kipuja vie!? 

Onneksi olen pystynyt elämään suht normaalia elämää, kasvattamaan lapset ja käymään töissä. Mutta mietin joka päivä miten erilainen ihminen olisin ollut ja miten erilainen elämä kivuttomana!

Vierailija kirjoitti:

Mulla kipu ei ole sietämätöntä, mutta läsnä jatkuvasti. Se on rasittavaa, mä haluaisin vaan joskus levätä rauhassa, mutta ei onnistu.Tuulenvire sattuu, aurinko sattuu, vesi sattuu. 

Tämä. Kummallisen moni kuvittelee, että kivusta kärsii vain silloin, kun se on sietämättömän voimakasta ja saa huutamaan ja kierimään lattialla.

Se on sellaista, että joudut suunnittelemaan kaiken elämäsi kipujen mukaan. Kun tietää, että työvuoron jälkeen kivut ei anna enää käydä kaupassa saatika harrastaa mitään, niin kaikki tuommoinen on suunniteltava vapaapäiville.

Se on sellaista, että on jätettävä osallistuminen väliin kaikesta mikä vaatii pitkään seisomista tai kävelymatkoja. Esim. hyvien bändien keikoilta.

Hermot on kireällä ja kaikki pienikin vituttaa, kun kivut on kovimmillaan. Se vie keskittymiskyvyn, joskus jopa halun elää. Pahinta on kun tietää, ettei se ole väliaikaista vaan sen kanssa on elettävä ilmeisesti aina. Työvuosia ja elinvuosia on vielä kymmeniä jäljellä ja todennäköisesti kipu vain pahenee. Turhauttavaa ravata lääkäreillä kun eivät ota kantaa tai osaa tehdä mitään. Fysioterapiakäynnit vielä isompi vitsi. Lakkasin käymästä kun lääkäri määräsi panadolia ja totesin, että eletään nyt näin kunnes jalat ei toimi enää ollenkaan. 

Tietää olevansa elossa, kun aamulla sattuu jonnekin päin kroppaa. Aamuisin on vaikeaa käydä vessassa, ei taivu pyyhkimään. Yöuni on aina vajaata ja huonolaatuista. Päivisin väsyttää huonosti nukutun yön jäljiltä. Vi tuttaa kuunnella päivittäin besserwisserien mielipiteitä, miten sitä vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä tilanteelle jotain. Nää tietäjät kun tietävät, että kaikkiin kolotuksiin auttaa reippailu, kuntoilu, venyttely jnejne. Koska kyllä heilläkin on joskus joku paikka ollut kipeä ja siihen auttoi venyttely. Tai kokeilepa ketoruokavaliota, se auttaa ihan kaikkeen.

Itse olen kärsinyt jo yli 20 vuotta.

Muuttuu kroonisesti ärtyneeksi eikä tee mieli tehdä mitään, koska kaiken alkaa ehdollistamaan kipua provosoivaksi. Lopulta ei ole lainkaan elämänhalua. Haluaisi kokeintaan vain nukkua. Krooninen kipu muuttuu toisenlaiseksi kuin akuutti kipu. Bonuksena yleensä eristäytyminen, masennus ja ahdistus, mutta näihin ei saa hoitoa ja ymmärrystä, kuten pelkkiin mielenterveysongelmiin ilman kipusairauksia. Siihen kyllä tottuu, että on kipua, vaikka kipuun sinänsä ei totu. Siksi se ei enää juuri näy ulospäin. Pahinta, jos ympäristö eläkevakuutuslaitoksineen ei tunnusta ongelmaa ja saat elää työttömyyspäivärahalla loppuelämäsi. Voimatta vaikuttaa tulotasoosi. Ehkä vielä karenssia päälle. Katkeruus ja vihamielisyys yhteiskuntaa kohtaan kasvaa ja sitä ihmettelee että tätäkö varten veroja ja eläkemaksuja maksoi. Moni saa parhaiten ja nopeiten helpotuksen ja lopulta poispääsyn alkoholista. 

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu kroonisesti ärtyneeksi eikä tee mieli tehdä mitään, koska kaiken alkaa ehdollistamaan kipua provosoivaksi. Lopulta ei ole lainkaan elämänhalua. Haluaisi kokeintaan vain nukkua. Krooninen kipu muuttuu toisenlaiseksi kuin akuutti kipu. Bonuksena yleensä eristäytyminen, masennus ja ahdistus, mutta näihin ei saa hoitoa ja ymmärrystä, kuten pelkkiin mielenterveysongelmiin ilman kipusairauksia. Siihen kyllä tottuu, että on kipua, vaikka kipuun sinänsä ei totu. Siksi se ei enää juuri näy ulospäin. Pahinta, jos ympäristö eläkevakuutuslaitoksineen ei tunnusta ongelmaa ja saat elää työttömyyspäivärahalla loppuelämäsi. Voimatta vaikuttaa tulotasoosi. Ehkä vielä karenssia päälle. Katkeruus ja vihamielisyys yhteiskuntaa kohtaan kasvaa ja sitä ihmettelee että tätäkö varten veroja ja eläkemaksuja maksoi. Moni saa parhaiten ja nopeiten helpotuksen ja lopulta poispääsyn alkoholista. 

Tämä juuri! Itse en voi edes hypätä työttömyyspäivärahoille, koska varaa ei ole joten työssä on käytävä. Alkoholi auttaa vapaa-aikana, jotta jaksaa työpäivät.

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu kroonisesti ärtyneeksi eikä tee mieli tehdä mitään, koska kaiken alkaa ehdollistamaan kipua provosoivaksi. Lopulta ei ole lainkaan elämänhalua. Haluaisi kokeintaan vain nukkua. Krooninen kipu muuttuu toisenlaiseksi kuin akuutti kipu. Bonuksena yleensä eristäytyminen, masennus ja ahdistus, mutta näihin ei saa hoitoa ja ymmärrystä, kuten pelkkiin mielenterveysongelmiin ilman kipusairauksia. Siihen kyllä tottuu, että on kipua, vaikka kipuun sinänsä ei totu. Siksi se ei enää juuri näy ulospäin. Pahinta, jos ympäristö eläkevakuutuslaitoksineen ei tunnusta ongelmaa ja saat elää työttömyyspäivärahalla loppuelämäsi. Voimatta vaikuttaa tulotasoosi. Ehkä vielä karenssia päälle. Katkeruus ja vihamielisyys yhteiskuntaa kohtaan kasvaa ja sitä ihmettelee että tätäkö varten veroja ja eläkemaksuja maksoi. Moni saa parhaiten ja nopeiten helpotuksen ja lopulta poispääsyn alkoholista. 

Mut työnnettiin myös työttömyyspäivärahalle, kun olen eläkevakuutusyhtiön mukaan täysin työkykyinen. 

Kyllä köyhyys on pahinta...pahempaa kuin mikään kipu!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä köyhyys on pahinta...pahempaa kuin mikään kipu!

Sinä et siis kipua ole koskaan kokenutkaan.. Köyhyydelle voi aina tehdä jotain, kivulle ei välttämättä voi.

Masentavaa ja viddumaista. Krooniset kivut alkoi 2007.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä köyhyys on pahinta...pahempaa kuin mikään kipu!

Sinä et siis kipua ole koskaan kokenutkaan.. Köyhyydelle voi aina tehdä jotain, kivulle ei välttämättä voi.

Ja usein sen pitkäaikaisen kivun seurauksena on myös köyhyys. Se vasta kivaa onkin, kun on köyhä ja kipeä...