Oletteko lukeneet - SINKKUELÄMÄÄ on ihan mahdottoman huono kirja
siis kirjalla ei juuri ole yhteistä tv-sarjan kanssa. Tv-sarjan henkilöt on vaan löyhästi jotain about sivuhenkilöitä, jos juuri esiintyvät kirjassa ollenkaan.
Ihme lyhyitä sekoilupätkiä vaan koko kirja täys, ei pysy oikein kasassa eikä järkevää juonta.
Harvoin jätän kirjaa kesken mutta tuon jätin, pettymys.
Kommentit (12)
siis kirjalla ei juuri ole yhteistä tv-sarjan kanssa. Tv-sarjan henkilöt on vaan löyhästi jotain about sivuhenkilöitä, jos juuri esiintyvät kirjassa ollenkaan.
Ihme lyhyitä sekoilupätkiä vaan koko kirja täys, ei pysy oikein kasassa eikä järkevää juonta.
Harvoin jätän kirjaa kesken mutta tuon jätin, pettymys.
Se sarja perustuu siihen kirjaan.
Perustuu. Olet varmasti kuullut elokuvista jotka _perustuvat_ tositapahtumiin, eli otetaan vaikka Emily Rosen riivaaja: luultavasti on ollut olemassa ihminen jonka nimi on ollut Emily Rose, thats it. Loppu on fiktiota, käsikirjoittajien satua.
Monikaan kirjaan perustuva sarja ei ole mitään mitä se kirja on ollut. Otetaan vaikka True Blood.
Itse luin tuon kevyenä lukemisena toissa kesänä. Helppoa ja nopeaa luettavaa. Kevyttä.
No luinkin sen englanniksi, joten luultavasti oli selkeämpi kuin suomennos. Yleensä alkuperäiset tekstit ovat parempia.
joskus, mutten muista paljoakaan. En ole juuri tutustunut tuohon genreen, mutta ei musta jäänyt mieleen mitenkään erityisen paskana lukukokemuksena.
Kirjahan on kirjoitettu ennen sarjaa, ja sarja perustuu löyhästi siihen.
paitsi Harry Potterit on aika hyvin tehty uskollisesti kirjalle.
Mutta NOIN löyhästi kirjaan perustuvaa en heti muista. Siis yleensä kirjan päähenkilö on leffankin päähenkilö, ja edes henkilöt on samoja. No tässä ei.
Samaa on vain idea ja nimi. Eli on naisia jotka sekoilee nykin yöelämässä, ja joku niistä on jonkin sortin reportteri. Se on ainoa yhteinen piirre. Tv-sarjassakin niillä on se tiivis 4 kaverin porukka, kirjassa taas ei, tapaavat kavereina milloin kenenkin.
ap
mua ärsyttää tuossa ja joissain muissakin vähän tuon tyyppisissä kirjoissa suomennokset.
Ärsyttää se, kun "hän" sanan sijaan käytetään sanaa "se". Jos ei kirja muuten ole kuitenkaan suomennettu puhekielelle.
Tuo jotenkin häiritsee mun lukemiskokemusta tuo jatkuva "se" sana, kun kirja muuten suomennettu about normille kirjakielelle.
ap
mua ärsyttää tuossa ja joissain muissakin vähän tuon tyyppisissä kirjoissa suomennokset.
Ärsyttää se, kun "hän" sanan sijaan käytetään sanaa "se". Jos ei kirja muuten ole kuitenkaan suomennettu puhekielelle.
Tuo jotenkin häiritsee mun lukemiskokemusta tuo jatkuva "se" sana, kun kirja muuten suomennettu about normille kirjakielelle.ap
käyttää se-pronominia vaikka muu teksti olisikin yleiskielistä, jos teoksen sävy on alkukielellä epämuodollinen. Useimmat suomalaiset käyttävät kuitenkin hän-pronominia vain kirjakielessä (toki käyttöä puhekielessä on myös, murrealueesta riippuen).
Käännösessa pitää kuitenkin tuoda sitä alkukielen tunnelmaa ja henkeä esiin, ja monet muut suomalaisen puhekielen keinot tuntuvat käännöstekstissä kömpelöiltä.
mua ärsyttää tuossa ja joissain muissakin vähän tuon tyyppisissä kirjoissa suomennokset. Ärsyttää se, kun "hän" sanan sijaan käytetään sanaa "se". Jos ei kirja muuten ole kuitenkaan suomennettu puhekielelle. Tuo jotenkin häiritsee mun lukemiskokemusta tuo jatkuva "se" sana, kun kirja muuten suomennettu about normille kirjakielelle. ap
käyttää se-pronominia vaikka muu teksti olisikin yleiskielistä, jos teoksen sävy on alkukielellä epämuodollinen. Useimmat suomalaiset käyttävät kuitenkin hän-pronominia vain kirjakielessä (toki käyttöä puhekielessä on myös, murrealueesta riippuen). Käännösessa pitää kuitenkin tuoda sitä alkukielen tunnelmaa ja henkeä esiin, ja monet muut suomalaisen puhekielen keinot tuntuvat käännöstekstissä kömpelöiltä.
esim. en "Oliko se eilen töissä" vaan ehkä ennemmin "Olikse eilen töissä".
Jotain pieniä vivahteita... kökköä lukea kun muuten kirjakieltä ja sitten vaan hän-sana korvattu se-sanalla.
ap
Siinä naisten elämän ainoa sisältö oli suunnittelijoiden merkkivaatteet, oman ulkonäkö ja statusmiesten kanssa seurustelu ja lukemisen myötä heräsi hirveä epäilys siitä että tämä kaikki ei olekaan parodiaa tai mielenterveysongelmien kuvaus vaan ihan oikeasti jonkun tollasen naisen pään rehellinen sisältö.
Kyllä muakin se ero huvitti.
Tyyliltään kirja oli ihan erilainen kuin sarja (jonka fani en ole koskaan myöskään ollut). Se sarjan kantavaksi teemaksi vuosien myötä noussut naisporukan tiivis (oikeastaan perinteisen perheyhteisön korvaava) ystävyys ei tosiaan esiintynyt muistaakseni kirjassa laisinkaan, vaan ihmiset vaan harhaili, tilitti milloin kenellekin tai niiden tilannetta kuvaili kaikkitietävä kertoja.
Toisaalta kirjan ihmiset ei olleet samanlaisia karikatyyrejä kuin tv-sarjassa (ärsytti se "tää ois seksiullu puuma, ja tää ois uranainen"
-tyylinen hahmonkehittely). Huumorikaan ei ollut ollenkaan samanlaista.
mua ärsyttää tuossa ja joissain muissakin vähän tuon tyyppisissä kirjoissa suomennokset. Ärsyttää se, kun "hän" sanan sijaan käytetään sanaa "se". Jos ei kirja muuten ole kuitenkaan suomennettu puhekielelle. Tuo jotenkin häiritsee mun lukemiskokemusta tuo jatkuva "se" sana, kun kirja muuten suomennettu about normille kirjakielelle. ap
käyttää se-pronominia vaikka muu teksti olisikin yleiskielistä, jos teoksen sävy on alkukielellä epämuodollinen. Useimmat suomalaiset käyttävät kuitenkin hän-pronominia vain kirjakielessä (toki käyttöä puhekielessä on myös, murrealueesta riippuen). Käännösessa pitää kuitenkin tuoda sitä alkukielen tunnelmaa ja henkeä esiin, ja monet muut suomalaisen puhekielen keinot tuntuvat käännöstekstissä kömpelöiltä.
esim. en "Oliko se eilen töissä" vaan ehkä ennemmin "Olikse eilen töissä".
Jotain pieniä vivahteita... kökköä lukea kun muuten kirjakieltä ja sitten vaan hän-sana korvattu se-sanalla.
ap
tuo on jo taas sitten sitä, joka näyttää kirjoitetussa tekstissä tosi kömpelöltä. En ole lukenut tuota Sinkkuelämää-kirjaa englanniksi, enkä sitä juuri suomeksikaan muista, mutta en usko, että se on alkutekstiltään kovin puhekielinen. Luulen, että siinä on enemmänkin semmoista epämuodollista kieltä. Sen kääntäminen tosi puhekielisenä ("olikse") tuntuisi silloin vähän huonosti perustellulta.
Mun mielestä tuo se-pronominin käyttö henkilöstä on yleistä myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa (siis semmoisessa tekstissä, joka on muuten hyvin yleiskielistä), joten senkin takia on ilmiönä tuttu. Hän-pronomini on niin tunnusmerkkisesti kirjakielinen, että nousee esiin vähän epämuodollisemmassa tekstissä.
siis kirjalla ei juuri ole yhteistä tv-sarjan kanssa. Tv-sarjan henkilöt on vaan löyhästi jotain about sivuhenkilöitä, jos juuri esiintyvät kirjassa ollenkaan.
Ihme lyhyitä sekoilupätkiä vaan koko kirja täys, ei pysy oikein kasassa eikä järkevää juonta.
Harvoin jätän kirjaa kesken mutta tuon jätin, pettymys.
Minä luin irvistellen läpi.Kirja kirppikselle heti sen jälkeen.Oli meinaan huonoin kirja ikinä
mua ärsyttää tuossa ja joissain muissakin vähän tuon tyyppisissä kirjoissa suomennokset. Ärsyttää se, kun "hän" sanan sijaan käytetään sanaa "se". Jos ei kirja muuten ole kuitenkaan suomennettu puhekielelle. Tuo jotenkin häiritsee mun lukemiskokemusta tuo jatkuva "se" sana, kun kirja muuten suomennettu about normille kirjakielelle. ap
käyttää se-pronominia vaikka muu teksti olisikin yleiskielistä, jos teoksen sävy on alkukielellä epämuodollinen. Useimmat suomalaiset käyttävät kuitenkin hän-pronominia vain kirjakielessä (toki käyttöä puhekielessä on myös, murrealueesta riippuen). Käännösessa pitää kuitenkin tuoda sitä alkukielen tunnelmaa ja henkeä esiin, ja monet muut suomalaisen puhekielen keinot tuntuvat käännöstekstissä kömpelöiltä.
esim. en "Oliko se eilen töissä" vaan ehkä ennemmin "Olikse eilen töissä".
Jotain pieniä vivahteita... kökköä lukea kun muuten kirjakieltä ja sitten vaan hän-sana korvattu se-sanalla.
ap
Ehkä jossain nuorten kirjallisuudessa "ymmärrettävää" kirjoittamista, mutta näin kun puhutaan aikuisten kaunokirjallisuudesta niin "olikset" ja "tulikset" olisivat todella kömpelöä ja vaivalloista luettavaa.
Vähän samanlaista kuin savon- tms. murteella kirjoitetut kirjat ja nettikirjoitukset.
Slangikin on äärimmäisen vaivalloista luettavaa, vaikka sitä itsekin ymmärrän jonkin verran.
Elokuvissa ollaan yleensä tarkkoja siitä että elokuva muistuttaa mahdollisimman paljon kirjaa. Esimerkinä nuo Harry Potterit, joiden lukijat (lapset) odottavat sellaista kuvausta kuin mitä ovat kuvitelleet lukiessaan.
Käsitykseni mukaan Candace Bushnell on ollut hyväksymässä niitä muutoksia ja ollut luomassa niitä hahmoja sarjaan. Ja sarjan hahmojen luonteet on otettu kirjassa esiintyvistä hahmoista.
Ja koko kirjahan on muuten kolumneista kasattu. Ehkäpä se selittää sitä miksi kirjan juoni oli mielestäsi sekava ja kirjan jutut irtonaisia.
Hyvin 80-lukulainen.