Syyllisyys, olen liian kova

Minua vaivaa jatkuva syyllisyys ja epäonnistuminen kasvatuksessa. Olen liian kriittinen, ja sanoilla saan lapseni tuntemaan itsensä huonoksi. En yritä enkä halua sitä, mutta en voi sille mitään. Nytkin koen syyllisyyttä siitä, mitä sanoin ennen ekaluokkalaisen kouluunvientiä. 

Olen väsynyt ja siirryn kohta lapsen kotihoidosta työttömäksi. Mieli maassa jatkuvasti. Yritän parhaani hajea töitä, mutta en pääse edes haastatteluihin. Arki vie voimat. 

Saisinko jotain ystävällisiä sanoja, tukea tai vinkkejä.

Kiitos, jos jaksat kommentoida.