Erityislasten vanhemmat! Joudutteko opettamaan lapsianne kotona koulun jälkeen, jotta oppivat jotain?

Harmi, ettei ole erityislasten vanhempia linjoilla. Tämä on nimittäin ihan todellinen ongelma.

Minulla on ADHD-lapsi. Opetin häntä paljonkin koulun jälkeen, erityisesti alakoulussa. Nyt lapsi on aikuinen ja valmistunut opettajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ADHD-lapsi. Opetin häntä paljonkin koulun jälkeen, erityisesti alakoulussa. Nyt lapsi on aikuinen ja valmistunut opettajaksi. 

Osaksi sinun ansiotasi. Ap

En joudu.

Kyllä, siis läksyt tehdään aina yhdessä, samoin kokeisiin lukeminen. Lapsi on nyt 13-vuotias ja varmaan samaa rataa menee peruskoulun loppuun asti...

Varsinaista opetustyötä ei tarvitse tehdä, jos lapsi on yhtään kuunnellut tunnilla. On ainoastaan keskittymisen vaikeus, ei oppimisen vaikeus. 

Asperger-lapsen kanssa: Jos koulusta on tullut viesti, että sinä päivänä ei ole tullut koulutyöstä mitään, teemme kouluhommat kotona. 

Jos on huono päivä tms, hän jää etäpäivälle ja teemme kouluhommat kotona. 

Aiempina vuosina, kun lapsi ei vielä ollut pienluokalla ja kotiin tuli paljon läksyjä, niitä tehtiin yhdessä aina ja opeteltiin paljon yhdessä. Pienluokalta ei tule läksyjä juurikaan, ja luokassakin tehdään huomattavasti vähemmän tehtäviä. 

Kotona yritän opettaa ja kerrata matikan perusasioita, äikän, enkun ja ruotsin kielioppia sopivassa kohdin jne. Kyllä siis opetan kotona asioita edelleen. 

Toinen lapsi todella hyvä koulussa. Hänen kanssaan kerrataan kokeisiin yms. Hyvin erilaista on. Molemmat lapset ovat älykkäitä. Erilaiset polut vaan rakentuu heille aikuisuuteen. Molemmilla mahdollisuuksia vaikka mihin.

Pienluokka on ihan ehdoton juttu, mutta kun sielläkin on niitä häirikköpoikia. Pitäisi olla häiriköille oma luokka ja hiljaisille oma.

Vierailija kirjoitti:

Asperger-lapsen kanssa: Jos koulusta on tullut viesti, että sinä päivänä ei ole tullut koulutyöstä mitään, teemme kouluhommat kotona. 

Jos on huono päivä tms, hän jää etäpäivälle ja teemme kouluhommat kotona. 

Aiempina vuosina, kun lapsi ei vielä ollut pienluokalla ja kotiin tuli paljon läksyjä, niitä tehtiin yhdessä aina ja opeteltiin paljon yhdessä. Pienluokalta ei tule läksyjä juurikaan, ja luokassakin tehdään huomattavasti vähemmän tehtäviä. 

Kotona yritän opettaa ja kerrata matikan perusasioita, äikän, enkun ja ruotsin kielioppia sopivassa kohdin jne. Kyllä siis opetan kotona asioita edelleen. 

Toinen lapsi todella hyvä koulussa. Hänen kanssaan kerrataan kokeisiin yms. Hyvin erilaista on. Molemmat lapset ovat älykkäitä. Erilaiset polut vaan rakentuu heille aikuisuuteen. Molemmilla mahdollisuuksia vaikka mihin.

Millä perusteella lapsesi on asperger? Kysyn siksi, että sitä diagnoosia ei enää anneta, ja jos lapsi olisi asperger (diagnoosi saatu vuosia vuosia sitten) hänen autismi-oireistonsa olisi hyvin lievä. Yleensä ei pienluokkaa irtoa pelkillä asperger-oireilla. 

..no, pahoittelen suoraa kysymystä, jos se mitään selittää niin saatan itsekin olla kirjolla (autismi-lapsen äitinä)

Adhd-lapsi on, paljon pitää kotona tukea ja vahtia läksyjen tekoa ja kokeisiin lukua. Oppimisen vaikeutta ei ole, mutta toiminnanohjauksen vaikeutta kyllä. Pärjäisi varmaan ainakin vielä suht ok koulussa vähemmälläkin panostuksella, kun asioiden oppiminen sinänsä ei tuota hankaluuksia, mutta pelkään että myöhemmissä opinnoissa tulee vaikeuksia jos ei opi lukurutiinia.

Joudun usein ns. vääntämään rautalangasta. Koululaisellani on add-epäily, autistisia piirteitä (tätä on lähisuvussa useammalla) sekä hahmotushäiriö. Käy koulua normiluokalla, ja osa opetuksesta menee selkeästi häneltä ohi, mutta eipä koulua kiinnosta löytää ratkaisuja joten tällä mennään. Todistus on aina ollut hyvä, vaikka osa tehtävistä tai projekteista on joko jäänyt puolitiehen tai sitten tehty ottamalla mallia jostain, joka ei liity asiaan mitenkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger-lapsen kanssa: Jos koulusta on tullut viesti, että sinä päivänä ei ole tullut koulutyöstä mitään, teemme kouluhommat kotona. 

Jos on huono päivä tms, hän jää etäpäivälle ja teemme kouluhommat kotona. 

Aiempina vuosina, kun lapsi ei vielä ollut pienluokalla ja kotiin tuli paljon läksyjä, niitä tehtiin yhdessä aina ja opeteltiin paljon yhdessä. Pienluokalta ei tule läksyjä juurikaan, ja luokassakin tehdään huomattavasti vähemmän tehtäviä. 

Kotona yritän opettaa ja kerrata matikan perusasioita, äikän, enkun ja ruotsin kielioppia sopivassa kohdin jne. Kyllä siis opetan kotona asioita edelleen. 

Toinen lapsi todella hyvä koulussa. Hänen kanssaan kerrataan kokeisiin yms. Hyvin erilaista on. Molemmat lapset ovat älykkäitä. Erilaiset polut vaan rakentuu heille aikuisuuteen. Molemmilla mahdollisuuksia vaikka mihin.

Nykyään tosiaan pitäisi välttää Aspergerin oireyhtymä -termin käyttämistä ja puhua autismikirjon häiriöstä, mutta ihan yliopistollisen sairaalan lasten neuropsykiatrian poliklinikan tutkimuksista lastenpsykiatri on tuon diagnoosin antanut muutama vuosi sitten. 

Pienluokalle pääsee tai joutuu sitten, kun työskentely ei onnistu isossa luokassa (ja jos koulussa edes on pienluokkaa). 

On hyvin erilaisia aspergerlapsia. Osa on rauhallisia professorityyppejä. Ei kaikki ole kuitenkaan ns. helppoja.

Mikä ihme tuo on, että lapsia autetaan kotona koulujuttujen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tuo on, että lapsia autetaan kotona koulujuttujen kanssa?

Rakkaus <3

Lapsen kouluttaminen ja myös kotitehtävien tekeminen ovat huoltajan vastuulla.  Huoltaja voi päättää kouluttavansa lapsen itse (kotiopetus) tai opetuksen järjestäjän pitämässä koulussa (kunta, kaupunki tai erilaiset säätiöt). Vastuu on silti aina huoltajalla.

Oma lapseni ensi syksyllä aloittamassa koulun ja sama huoli. :)

Hän kyllä imee tietoa kuin sieni ja muistaa tosi tarkkaan yksityiskohtia jutuista mitä oppinut kunhan ei ole ollut hirveä hälyä ja meteliä ollut ympärillä. Pienluokka olisi varmaan paras, mutta en tiedä tarjotaanko siihen mahdollisuutta. 

Ongelma on siis toiminnanohjauksessa ja keskittymisessä. Pitää olla tosi selkeät rutiinit tai muuten menee pasmat ihan sekaisin. 

Kolmen erityislapsen äitinä jätin päivätyöni, ja keskityin lasten opetukseen, koska halusin heille kaikesta huolimatta hyvän koulutuksen. Kaksi vedin lukion läpi samalla opettaen itsenäisen opiskelun taitoja. Nyt opiskelevat korkeakoulussa ja yliopistossa. Kolmannen vammat niin pahat, että tavoite on vain elämälle välttämättömissä taidoissa. Niiden harjoittelu kesken.

Adhd ja lukihäiriö. Nyt yliopistossa, kohta valmistumassa. 

Tein toisen työpäivän hänen kanssaan. Käytännössä tehtiin kaikki kouluhommat yhdessä. Välillä mietin, että ei kai tämä näin voi mennä. 

Nyt oon tosi iloinen, että kumpikin meistä jaksoi. Nostan lapselleni hattua sinnikkyydestä. 

Toinen lapsi on erityisluokalla, eli saa riittävästi tukea. Häntä ei tarvitse paljoa opettaa kotona, riittää, että katsoo, että tekee läksyt ja joskus tarvitsee apua. (Normaalissa opetussuunnitelmassa silti siis, ei helpotettu.)

Toisen ongelmat lievempiä, eikä tukitoimia olla saatu koko peruskouluaikana toimimaan koululla. Eli häntä on jouduttu opettamaan nyt seitsemän vuotta koko ajan kotona. Eli me käyty vanhempina kohta peruskoulu toiseen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Adhd ja lukihäiriö. Nyt yliopistossa, kohta valmistumassa. 

Tein toisen työpäivän hänen kanssaan. Käytännössä tehtiin kaikki kouluhommat yhdessä. Välillä mietin, että ei kai tämä näin voi mennä. 

Nyt oon tosi iloinen, että kumpikin meistä jaksoi. Nostan lapselleni hattua sinnikkyydestä. 

 

 No itsellesi kanssa! Teillä sinnikkyys varmaan perinnöllistä

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsi on erityisluokalla, eli saa riittävästi tukea. Häntä ei tarvitse paljoa opettaa kotona, riittää, että katsoo, että tekee läksyt ja joskus tarvitsee apua. (Normaalissa opetussuunnitelmassa silti siis, ei helpotettu.)

Toisen ongelmat lievempiä, eikä tukitoimia olla saatu koko peruskouluaikana toimimaan koululla. Eli häntä on jouduttu opettamaan nyt seitsemän vuotta koko ajan kotona. Eli me käyty vanhempina kohta peruskoulu toiseen kertaan.

Tämä.