Tuntuu jotenkin tirkistelyltä katsoa paralympialaisia
Tiedän, että vika on omien korvirn välissä. Välillä tulee ihan tosi voimakas häpeän tunne, kun katsoo eri asteisia vammoja. Häpeä ei liity siihen, että näkee vammaisia, vaan siihen, että itse on terve. Onko muilla samantyylisiä ajatuksia? En millään tarkoita olla loukkaava vammaisia kohtaan, enkä ilkeilymielessä tehnyt aloitusta.
Kommentit (3)
Kyllä on omassa päässä nuo ongelmat. Mä ainakin katson noita isolla kunnioituksella. Kasva aikuiseksi.
Katsoin osan avajaisten urheilijoiden marssista, siinä oli tosi iloisia ihmisiä, he heiluttivat lippuja ja jopa tanssivat hymyillen ja nauraen. Varmasti he tekevät kivat kisat, katson kyllä minkä ehdin. Hämmästelen välillä heidän vahvuuttaan, siinä kohtaa tulee joskus olo, että miksi en ole itse saanut aikaan jotakin, josta olen unelmoinut.
On se outoa. Taidetaan ihan outolaaksoksikin kutsua. Lähellä tavallista ihmistä mutta häiritsevän erilainen. Vaatii tottumista.