Kun terapeutti ei pärjää älyllisesti/verbaalisesti asiakkaalle itse luomansa kilpailuasetelman takia,

Ainakin kuulostaa siltä että terapia ei välttämättä ole kovin hyödyllistä tuon henkilön toteuttamana, joten vaihtaisin terapeuttia.

Ei myöskään terapoitava ole asettunut tuolloin aidosti autettavaksi, jos hänen pitää nokitella älyllä. Ehkä se onkin ongelma-terapoitava kikkailee älyllisesti=defenssi, joka suojaa vaikeilta tunteilta, estää aidon haavoittuvan puolen itsestä esiin tuomista. 

Jotenkin kuulostaa siltä, että terapoitavalla on joku häiriö, jos näkee terapian jonkinlaisena kilpailuna jonka voi voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei myöskään terapoitava ole asettunut tuolloin aidosti autettavaksi, jos hänen pitää nokitella älyllä. Ehkä se onkin ongelma-terapoitava kikkailee älyllisesti=defenssi, joka suojaa vaikeilta tunteilta, estää aidon haavoittuvan puolen itsestä esiin tuomista. 

 

Vaikka näin olisi niin ei terapeutilla ole mitään syytä lähteä tuohon nokitteluun mukaan. Tietysti meillä on nyt vain ap:n kertomus tapahtuneesta, mutta sen perusteella kuulosti siltä, että terapeuttikaan ei oikein onnistuneesti pysty pitämään riittävää ammatillista etäisyyttä ja roolia. Mikä johtaa siihen, että terapian toteutus hankaloituu molempien näkökulmasta aika tavalla.

Ei terapeutin tarvitse pärjätä asiakkaalle.

Hänellä on ihan muu tehtävä ja työnkuva.

Terapeutti toimii oman maailmankuvansa pohjalta. Mikä nyt voi olla mikä vaan.

Jotenkin erikoista että esim traumatisoitunut tuosta vain asettautuisi autettavaksi. Anteeksi vaan.