Varakas miespuolinen kaverini joka on tehtaalla töissä
kokee että hyvät laadukkaat ruoat on parempien ihmisten ruokia eikä ikinä osta niitä vaikka pitää niitä tosi herkullisina ja hänellä ehdottomasti olisi varaa. Esim. on monta kertaa muistellut kuinka joskus vuonna 2011 hän oli kylässä jollain sukulaisella ja siellä tarjottiin sisäfilepihviä ja ai että se oli hyvää. Kun sanon hänelle että ostaa vaikka kokonaisen fileen josta leikkaa pihvejä itselleen niin hän painaa päänsä alas ja sanoo hiljaisella äänellä jotain että ei taida olla mun juttu tms. Joskus humalassa on innostunut ja sanonut jopa että ehkä joskus vielä ostaa hyvän pihvin... Mutta ei sitten kuitenkaan osta koska "en mää niin hienoja ruokia..." Muistaa aina mainita sen v. 2011 kyläilyn ja kuinka oli oikein pihvejä ruoaksi.
Hänellä on paljon rahaa säästössä ja isot tulot, asuu yksin ja on tehtaalla hyvissä töissä. Aina jos haluaa herkutella, käy mäkin kaistalla vaikka on sanonut että on kyllästynyt hampurilaisiin.
Itse olen työtön ja silti joskus ostan fileitä.
Kommentit (3)
Suomalaisissa on paljon tuollaisia. Kai se lähtee lapsuudenkodista että ollaan vaatimattomia ns. juntteja ja pysytään omassa karsinassa varovaisesti. Juovuksissa uhotaan.
Itselle hyvä ruoka on sellainen nautinto että siitä en pihistä. Pari kertaa vuoteen ostan itselleni naudan sisäfilepihvin, paistan ja maustan. Syön kermaperunoiden ja hyvän salaatin kera. 😋
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS kommunismin 100 miljoonasta uhrista
27.4.2023
työjärjestyksen 143 artiklan mukaisesti
Filip De Man, Tom Vandendriessche, Gerolf Annemans, Anders Vistisen, Marco Campomenosi, Susanna Ceccardi, Nicolaus Fest, Guido Reil, Roman Haider, Isabella Tovaglieri, JeanLin Lacapelle, JeanPaul Garraud, Eric Minardi
B90230/2023
Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys kommunismin 100 miljoonasta uhrista