Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko muista että iso osa ympärillä olevista ihmisistä on sekopäitä?
18.08.2024 |
Mitä enemmän on ikää niin sitä hullummaksi menee. Olen 45v. Olen erittäin rauhallinen ihminen, tasainen luonne ja inhoan konflikteja. Haluan ratkoa asioita ja käydä dialogeja tarpeen mukaan.
Tuntuu että tällä hetkellä on kausi kun en enää jaksa kanssaihmisiä. Ex-aviomies jäi kiinni että kyttää minua ikkunoitteni takaa, siis ihan näin hänet tuijottamassa kun avasin aamulla verhot. Siinä se seisoi ulkopuolella ja lähti juoksemaan pois kun näin hänet. En ollut nähnyt häntä kahteen vuoteen tätä ennen. Toki ex lähettää tasaisin väliajoin haukkumaviestejä, olen kuulemma hullu ja vaikea. En ikinä vastaa näihin viesteihin enkä voi blokata koska yhteinen alaikäinen lapsi ja pakko olla joku kanava lapsen takia auki.
Töissä läheinen työkaveri alkoi syyttämään huutaen että en ole tehnyt tiettyä työtehtävää vaikka pystyin näyttämään todisteiden kanssa että olen tehnyt sen. En saanut edes anteeksipyyntöä.
Naapuri tuli yhtäkkiä rivarissa rähisemään että mun pitää kitkeä minun omalta pihalta rikkaruohot pensaiden ympäriltä huolellisemmin kun hänkin kitkee omalla pihallaan niin sitten on siistimpi maisema. Totesin että jokainen hoitaa pihaansa kuten haluaa koska kyseessä omistusasunto ja pihani on oikein siisti vaikkakaan ei mistään design- lehdestä. Naapuri suuttui.
Onko muilla tällaista jatkuvasti?
Ex- miehini jätti minut aikoinaan ja sanoi että yksi tärkeimmistä syistä eroon oli se että olen niin rauhallinen ja ennustettava ihminen eikä hän sietänyt sitä. Eli en millään usko että olisin joku rähinä- Pirkko joka aiheuttaa jatkuvasti näitä tilanteita.
Tuntuu että en jaksa.
Kommentit (17)
On ollut tuttua jo vuosikausia. Koita kestää vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja oloja. Olen osin tämän takia valinnut yksinäisen elämän mutta mietin jo muuttoa, josko löytäisin muualta parempaa ilmapiiriä.
Eilen ventovieras vanhempi nainen alkoi solvaamaan yhteisellä pysäkillä jäädessämme, kun ojensin kättäni nostamaanhänen vetovaunuaan (kuulin virheellisesti että hän sanoi auta kun sanoikin odota). En ole ELÄESSÄNI saanut päin naamaani tuollaista raivokohtausta tuntemattomalta ihmiseltä. Kävelin pois anteeksi pyydettyäni ja tuo jäi huutamaan saatanaa ja perkelettä perääni.
No, kyllä mietin hetken tuon jälkeen että taitaa siinä olla jotain perää että käsittämättömästä vihamielisyydestä on ihmisillä paljon kokemuksia. Tätä olen kokenut myös työpaikoilla. Ja omissa suhteissani kontrollointia, kaksinaamaisuutta, munan kuorilla kävelyä. Tälläisten kanssa on tietysti mahdotonta ystävystyä kun tajuaa mitä he ovat.
Samankaltaisia sekopäitä kaikkialla, kun oikein ajattelee siltä kantilta.
Tottunut kyllä olen kaikenlaiseen outoon häröilyyn, mutta on tilanteita että samalle viikolle näitä sekopäitä useampi tapaus niin menee yli ymmärrysten. Itse kun välttelen viimeiseen asti konflikteja ja olen itse ns. sävyisä, rauhaa rakastava tyyppi.
Itse suhtautuisin moisiin ihmisiin käytönnöllisesti - iskemällä heitä kirveellä päähän. Loppuu se jekkuilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia sekopäitä kaikkialla, kun oikein ajattelee siltä kantilta.
Tottunut kyllä olen kaikenlaiseen outoon häröilyyn, mutta on tilanteita että samalle viikolle näitä sekopäitä useampi tapaus niin menee yli ymmärrysten. Itse kun välttelen viimeiseen asti konflikteja ja olen itse ns. sävyisä, rauhaa rakastava tyyppi.
Sama täällä. Mulla ei ole patoutuneita aggressioita ja olen sovitteleva, ystävällinen, hienotunteinen (en urki), koetan pitää yllä neutraalia tasaista hyvää työfiilistä. Tällä kombolla tuntuu että jaksuvasti törmään kollegoissa näihin, joita ärsytän, siis en tietenkään heti enkä avoimesti mutta ajan myötä tulee jokin avoin aggressio. Ja kun tämä toistuu tarpeeksi monessa paikkaa niin kyllähän tuo alkaa henkeä syömään. Jokin rauhallisuudessani selvästi raivostuttaa. Liittyykö sitten nykyiseen maailmantilanteeseen vai mihin, mutta vaikuttaa että ihmiset elävät keskenään aika eri käsityksissä ja todellisuuksissa ja sitten on vielä elämänkokemukset, jotka ovat nykyään kirjavampia kun kaikki eivät esim perheellisty. Silmätikuksi ei ole erityisen vaikeaa päästä.
Sitä on juuri vaikeaa ymmärtää että teet jonkun ystävällisen, huomaavaisen eleen toista kohtaan ja näet että se selvästi ärsyttää häntä. Sitä on ihan että aha. No enpä tee tuota toista kertaa.
Missä vatun pellossa osa porukasta on kasvatettu kun ihan peruskäytöstavat otetaan jonain vittuiluna? Vai miten tuo nihkeily pitää tulkita? Marttyyreitä kyllä osataan olla senkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa liiankin tutulta. Itse olen käynyt aikoinaan yli 10 vuoden terapian ja käsitellyt omat ongelmani. Valtaosa muista ihmisistä ei edes tiedosta, mitkä heidän ongelmiaan on. Irrationaalista sekoilua milloin minkäkin impulssin perässä.
Oli monena vuotena elämässä 12v lähtien. Olen joutunut laittamaan nyt keski-iässä rajoja enemmän. Kuuntelen toki joidenkin huolen, vastaankin. Mutta älyttömät jutut ja kiusat pitää jättää. Hammaslääkärissä joskus ollut myös kiusaajatyyppejä, ei kaikki, osa - kummaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi tuosta edellisestä. Ulkona tosin osa meinannut tulla päälle kulkupelillä. Sitä en myös ymmärrä.
Ihan mielenkiinnosta, miten ex-miehesi hulluus näyttäytyi suhteen aikana? Siis sekosiko se vasta eron jälkeen, vai oliko merkkejä ilmoilla jo suhteen aikana tai kun aloitte tapaileen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä säkin AP vaikutat omalla tavallasi sekopäältä, jos esimerkiksi rauhallisesti tuijottelet johonkin kaukaisuuteen monttu auki aina välillä?
Olen myös törmännyt siihen, että ystävällisellä, kohteliaalla ja kunnioittavalla käytöksellä ei aina saa samanlaista vastakaikua esim. töissä. Johtuisiko se osittain siitä, että sellaiset vähän röyhkeämmät tapaukset huomaavat, että tuota tyyppiä voi kohdella huonosti, kun ei pistä vastaan?
Minulla on myös ollut hyvin rajattomia kollegoita, jotka ovat selvästi aina testanneet uutta työntekijää ja kokeilleet miten pitkälle voivat mennä. Kun yhden kanssa tajusin tämän ja uskaltauduin pitämään puoliani, hän alkoi käyttäytymään paremmin ja oli minulle jopa ihan mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu ap, ei tunnu.
Ihan on normaali perhe täällä kotona. Ja täyspäiset työkaverit duunisaa.
Sinä ilmeisesti liikut oudoissa ja hämärissä porukoissa.
Ja sekavissa ympyröissä.
Kyllä vain. Mitä vähemmän vietän aikaa ihmisten kanssa, sitä enemmän rauhaa tunnen. Järkyttävä hässäkkä, ruikutus ja draamailu ihmisillä päällä koko ajan. Tällä palstalla pyöriminen sen sijaan ei ole fiksua minulta. Täälläkin on porukka yllätävän sekaisin, ja nähtävästi muutama psykopaattitkin pyörii joukossa. M47
Kyllä, mutta mun mielestä se on ikäänkuin normaalia, että sekopäitä on olemassa. Nuorempana sitä ei oikein tajua, eikä moni nuorempana vielä olekaan sekopää. Esim rikkaruohoista valittava saattaa olla nuorempana aika normaalin oloinen ihminen.
Mulla on myös joitain tuttuja, jotka kaksikymppisinä olivat aika lailla kuin muutkin, mutta nyt nelikymppisinä käyttäytyvät aika epätyypillisesti. Nyt ajateltuna heissä oli noita piirteitä jo silloin 20v sitten, mutta ei ne silloin korostuneet kummemmin.
Niillä on pedonmerkki ja ilmentävät nyt petoa.