Kaikki tässä maailmassa on niin mitätöntä ja tylsää
Mistä sitä voisi ihminen vielä aidosti innostua? Mikä teitä innostaa?
Kommentit (15)
Mulla oli nuorena harmaampaa, enää ei ole, on väriä. Ihmisiä kiinnostaa niin eri asiat. Pitäiskö sun hakea ideoita jostain, silti ei usko kaikkea mitä myydään. Jotkut asiat ovat ilmaisia kuten mielikuvitus.
Kokeellinen musiikki ja jäkälät. Noista riittää pitkäksi aikaa. Ja yöretket metsään. Myöhäisillatkin käyvät.
Tämä on egon maailma, jossa kaikki perustuu pelkoon, jossa kaikkialla on puutetta ja kaikki on katoavaista. Käytännössä siis aivan harhaa.
Olen niin kyllästynyt ihmisiin. Ei jaksa innostaa ihmisten luomat tavat, käytännöt, kulttuurit tai mitkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kyllästynyt ihmisiin. Ei jaksa innostaa ihmisten luomat tavat, käytännöt, kulttuurit tai mitkään. Ap
Muuta yksin jonnekin erämaahan? Opettelet selviytymään luonnossa ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kyllästynyt ihmisiin. Ei jaksa innostaa ihmisten luomat tavat, käytännöt, kulttuurit tai mitkään. Ap
On monia asioita ja kiinnostuksia olemassa joissa ei ole ihmisiä mukana. Ellei ole sama aihe kiinnostuksena ja itse puhu.
Joo elämä on tylsää ja ihmiset on tylsiä enkä jaksa puhua ihmisten kanssa.
Vika on sinussa, jos et löydä elämällesi mitään tarkoitusta. Ei sitä kukaan anna sitä sinulle valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kyllästynyt ihmisiin. Ei jaksa innostaa ihmisten luomat tavat, käytännöt, kulttuurit tai mitkään. Ap
No mene metsään nyt niitä jäkälä tutkimaan. Tule aamulla kertomaan, helpottiko.
Pelaan aina jotain peliä, uppoudun johonkin sarjamaratooniini tai luen jotain. Ei mulla ole ikinä tylsää kun olen yksin. Kaikki muka jännä ja mielenkiintoinen on akna tylsää ja yliarvostettua. Toiset ihmiset on kaikkein tylsinpiä.
Sisäinen intohimo tuottaa, tehdä jotain tmv, joka myös poikii ympärille hyvää... Eikö siinä ole elämälle tarkoitusta?
Minä varmaan tarvitsisin jotain mielialalääkkeitä, ettei kaikki tuntuisi liian mekitykselliseltä. En ymmärrä, miksi vielä yli 50-vuotiaana loukkaannun niin paljon yksittäisen asiakkaan negatiivisesta palautteesta tai jostain muusta mitättömästä asiasta. Tai miten pieni parisuhderiita riivaa minua.
Toisaalta innostun yhtä lailla monista asioista. Olen aivan hurmiossa, kun käyn laulutunnilla tai keilaan hyvän sarjan. Puhumattakaan jostain lomamatkasta. Tai että vaimo ottaa päiväkävelyllä kädestä kiinni.
Totuus. Minäkin olin masentunut ennen totuuden tuntemista. Nyt on taas toivoa. Ja kiitos siitä kuuluu yksin uskoontulemiselle Herran armosta.