Kaikesta eri mieltä puolison kanssa. Mistä se kertoo?
Olemme puolisoni kanssa eri mieltä nykyään käytännössä kaikesta arkisesta, isosta ja pienestä. Siitä mitä ruokaa ostettaisin tälle päivälle kaupasta. Siitä mentäisiinkö ulos syömään tiistaina vai keskiviikkona. Siitä mentäisiinkö ulos syömään vai ei. Siitä vietettäisiinkö lyhyt yhteinen kesäloma mökillä, kotona vai ulkomaan matkalla. Siitä onko molempien tehtävä viedä ja hakea lapset päiväkodista vai vain toisen tehtävä. Siitä minkä väriset verhot hankitaan. Siitä hankitaanko verhot. Jne. Oli arkinen käytännön asia mikä vain, niin olemme jostain syystä aina siitä eri mieltä. Emme välttämättä siis riitele vaan tunnumme vain kaikessa haluavan aivan eri asioita nykyään, lähtien ihan pienistä asioista. Ja siksi arki on todella rankkaa. Mistä tällainen kertoo?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Hackmanit jakoon.
Aina täällä ehdotetaan eroa oli ongelma mikä sitten vain. Lasten kannalta ero ei usein ole paras ratkaisu. Ei lapset halua elää matkalaukkuelämää.
Olette aika erilaisia ihmisiä, siitä.
Kertoo siitä, että olette erimielisiä.
Entä jos olisi kaksi eri asuntoa lähekkäin. :) Ei tuota tahkoamista kestä kukaan. Mulla on sama sukulaisen kanssa, ollaan joka asiasta täysin eri mieltä ja hän on ihan varmuuden vuoksi eri mieltä ja inttää, tai vetää luurin korvaan. Jos ei olisi lähisukua ja syy taustalla, olisin häipynyt aikaa sitten. Ehkä tosiaan haluatte eri asioita, olette erilaisia, eri tausta ehkä ja onhan se luonnollista haluta erilaisia asioita tavallaan eri ihmisenä - kun ei kaksonen ole. Mutta yhteen se ei välttämättä toimi ihan sujuvasti. Ei pidä tehdä väkisin tehdä sitten kummankaan, jos halutaan eri asioita. Perusteluita on jo ilmeisesti kuunneltu toiselta että miksi haluaa sitä ja toinen tätä. On ehkä totuttu myös tekemään omalla tavalla asiat ja suunnitelmat. -Joskus voi olla niin että toista ahdistaa toisen ehdotukset, kun ei tykkää samoista. En tiedä mitä pariterapeutti sanoisi noissa asioissa, itse en enää menisi sinne kompromisseja tekemään - tulee lisää ahdistusta. -Missä sitten voi olla ymmärrystä toiselle vai ollaanko ihan luodolla.
Onko takana jotain muuta? Onko rakkautta ja tahtoa keskustella kummankin tunteista ja yhteisen elämän jatkosta? Miksi teillä on molemmilla niin voimakkaat mielipiteet kaikkeen? Auttaisiko joskus joustaminen?
Olette aikuisina kasvaneet eri suuntiin eli todennäköisesti olette molemmat muuttuneet siitä mitä olitte ennen kuin ongelmat alkoivat. Onko teillä enää yhteistä seksielämää? Sen puuttuminen lisää eri suuntiin kasvamista.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olisi kaksi eri asuntoa lähekkäin. :) Ei tuota tahkoamista kestä kukaan. Mulla on sama sukulaisen kanssa, ollaan joka asiasta täysin eri mieltä ja hän on ihan varmuuden vuoksi eri mieltä ja inttää, tai vetää luurin korvaan. Jos ei olisi lähisukua ja syy taustalla, olisin häipynyt aikaa sitten. Ehkä tosiaan haluatte eri asioita, olette erilaisia, eri tausta ehkä ja onhan se luonnollista haluta erilaisia asioita tavallaan eri ihmisenä - kun ei kaksonen ole. Mutta yhteen se ei välttämättä toimi ihan sujuvasti. Ei pidä tehdä väkisin tehdä sitten kummankaan, jos halutaan eri asioita. Perusteluita on jo ilmeisesti kuunneltu toiselta että miksi haluaa sitä ja toinen tätä. On ehkä totuttu myös tekemään omalla tavalla asiat ja suunnitelmat. -Joskus voi olla niin että toista ahdistaa toisen ehdotukset, kun ei tykkää samoista. En tiedä mitä pariterapeutti sanoisi noissa asioissa, itse en enää menisi sinne kompromisseja tekemään - tulee lisää
Minulle kävisi erilliset asunnut, puolisolleni ei. Olemme eri mieltä siitäkin. Ehdotinkin sitä pari kertaa, mutta hän ei suostu. Ja siitäkin olemme eri mieltä yleensä, että voiko tehdä kompromissin, minun mielestä usein voisi, puolison mielestä ei. Minusta tuntuu että hän haluaa jyrätä minut aivan kaikessa ja minä kun olen sellainen ihminen joka ei jyrättäväksi ja kynnysmatoksi suostu, niin lopputulos on se, että olemme sitten jyrkästi eri mieltä kaikesta. Ja olemme alkaneet erkaantua, kun hän sitten tekee oman päänsä mukaan eikä edes kompromissit käy, niin eletään sitten kuin erillistä elämää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olette aikuisina kasvaneet eri suuntiin eli todennäköisesti olette molemmat muuttuneet siitä mitä olitte ennen kuin ongelmat alkoivat. Onko teillä enää yhteistä seksielämää? Sen puuttuminen lisää eri suuntiin kasvamista.
Juu. Ihmiset myös muuttuvat ja näkee asiat eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Olette aikuisina kasvaneet eri suuntiin eli todennäköisesti olette molemmat muuttuneet siitä mitä olitte ennen kuin ongelmat alkoivat. Onko teillä enää yhteistä seksielämää? Sen puuttuminen lisää eri suuntiin kasvamista.
Ei ole enää seksielämää vuoteen ollut, kun haluamme eri asioita sängyssä nykyään. Kumpikaan ei halua mitään erikoisempaa mutta toinen haluaa vain nosto pisto ravistus ja toinen haluaa vain hitaampaa, niin eihän siitä mitään tule. Ap
Olisiko toinen aikaisemmin vain myötäillyt ja antanut periksi? Riitaa välttääkseen vaiennut?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko toinen aikaisemmin vain myötäillyt ja antanut periksi? Riitaa välttääkseen vaiennut?
En tiedä. Meistä kumpikaan ei pelkää riitaa. Mutta en tiedä onko puolisoni jostain muusta syystä sitten aiemmin vain myötäillyt. Ei minusta ole, mutta en varma voi olla. Itse olen yrittänyt aina olla suora. Intuitio kuitenkin sanoo, että ihan tämä ei ole syynä siihen, että haluamme nykyään kaikessa eri asioita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aikuisina kasvaneet eri suuntiin eli todennäköisesti olette molemmat muuttuneet siitä mitä olitte ennen kuin ongelmat alkoivat. Onko teillä enää yhteistä seksielämää? Sen puuttuminen lisää eri suuntiin kasvamista.
Ei ole enää seksielämää vuoteen ollut, kun haluamme eri asioita sängyssä nykyään. Kumpikaan ei halua mitään erikoisempaa mutta toinen haluaa vain nosto pisto ravistus ja toinen haluaa vain hitaampaa, niin eihän siitä mitään tule. Ap
Harkitkaa sitä että kävisitte pariterapiassa keskustelemassa asiasta. Siis sillä ajatuksella, että oikeasti molemmilla on edelleen halua jatkaa. Meillä tuolla tavoin ostettiin suhteellemme monta vuotta lisää kestoa, vaikka lopuksi se kuitenkin hajosi. Eripuraisuutenne ja näkyvien arkipäivän hellyydenosoitusten puuttuminen ei kyllä tee hyvää lapsille mallina siitä millaisen parisuhteen tulisi olla. Eli siinä suhteessa kulissiavioliittona jatkaminen ei välttämättä ole lapsienkaan etu.
Jos luovutatte ja alatte etsiä seuraa parisuhteen ulkopuolelta niin pliis kertokaa asiasta toisillenne ENNEN kuin mitään konkreettista tapahtuu. Vasta jälkeenpäin asiasta kuuleminen sattuu, t. nimim M55+ kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aikuisina kasvaneet eri suuntiin eli todennäköisesti olette molemmat muuttuneet siitä mitä olitte ennen kuin ongelmat alkoivat. Onko teillä enää yhteistä seksielämää? Sen puuttuminen lisää eri suuntiin kasvamista.
Ei ole enää seksielämää vuoteen ollut, kun haluamme eri asioita sängyssä nykyään. Kumpikaan ei halua mitään erikoisempaa mutta toinen haluaa vain nosto pisto ravistus ja toinen haluaa vain hitaampaa, niin eihän siitä mitään tule. Ap
Harkitkaa sitä että kävisitte pariterapiassa keskustelemassa asiasta. Siis sillä ajatuksella, että oikeasti molemmilla on edelleen halua jatkaa. Meillä tuolla tavoin ostettiin suhteellemme monta vuotta lisää kestoa, vaikka lopuksi se kuitenkin hajosi. Eripuraisuutenne ja näkyvien arkipäivän hellyydenosoitusten puuttuminen ei kyllä tee hyvää laps
Puolisoni ei suostu pariterapiaan, olen kyllä ehdottanut, mutta olemme eri mieltä siitäkin, että kannattaako mennä vai ei. En silti usko että kumpikaan tässä liittomme aikana etsisi uusia kumppaneita. Itse en etsisi varmaan eron jälkeenkään, en vain jaksaisi enää yhtään parisuhdetta. Ap
Olen pahoillani, mutta te olette loppu ja ohi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, mutta te olette loppu ja ohi.
Miksi hän sitten ei halua erota? Kysyin, ja vastasi ettei missään nimessä halua erota. Ap
Meillä on samaa, mutta koen että mieheni tahallaan on kaikesta eri mieltä, vaikka ei oikeasti olisikaan. Sanomattakin on selvää, että avioeroa tässä valmistelen, koska eihän tuollaista jaksa sitten millään.
"Puolisoni ei suostu pariterapiaan, olen kyllä ehdottanut, mutta olemme eri mieltä siitäkin, että kannattaako mennä vai ei."
Tuossa tilanteessanne se alkaa kohta olla joko-tai - valinnan paikka. Kuullostaa siltä ettei puolisosi ymmärrä miten tärkeä asia on sinulle. Puoliso saa miettiäkseen esimerkiksi kahden viikon ajaksi sen että kumpi tapahtuu seuraavaksi, pariterapiaan meneminen vai avioero sinun vireille laittamanasi. Se ero saattaa tietenkin tulla terapian jälkeenkin jos ei päästä yhteisymmärrykseen jatkosta. Varaudu tilanteeseen miettimällä miten asumusero olisi käytännössä toteutettavissa.
Ei se pariterapia mikään taikatemppu ole, jos puolisollasi ei oikeasti ole halua jatkaa. Mutta ompahan sitten kaikki konstit kokeiltu eikä tarvitse miettiä myöhemmin että jos sittenkin olisimme tehneet sitä tai tätä.
Olen pahoillani tilanteesta johon olette ajautuneet. Mutta tuosta pisteestä eteenpäin ei todennäköisesti ole sellaista tietä, joiden varrella ei tulisi vastaan sydänsurua ja tuskaa. Valitse huonoista vaihtoehdoista se, jossa itse jäät ehjäksi etkä katkeroidu loppuelämäksesi pelkän tavan ja tottumuksen vuoksi jatketussa liitossa. "Lasten vuoksi" ei enää nykyään ole taikasana jolla perusteella liittoa pitäisi jatkaa.
M55+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aikuisina kasvaneet eri suuntiin eli todennäköisesti olette molemmat muuttuneet siitä mitä olitte ennen kuin ongelmat alkoivat. Onko teillä enää yhteistä seksielämää? Sen puuttuminen lisää eri suuntiin kasvamista.
Ei ole enää seksielämää vuoteen ollut, kun haluamme eri asioita sängyssä nykyään. Kumpikaan ei halua mitään erikoisempaa mutta toinen haluaa vain nosto pisto ravistus ja toinen haluaa vain hitaampaa, niin eihän siitä mitään tule. Ap
Harkitkaa sitä että kävisitte pariterapiassa keskustelemassa asiasta. Siis sillä ajatuksella, että oikeasti molemmilla on edelleen halua jatkaa. Meillä tuolla tavoin ostettiin suhteellemme monta vuotta lisää kestoa, vaikka lopuksi se kuitenkin hajosi. Eripuraisuutenne ja näkyvien arkipäivän hellyydenosoitusten puuttuminen ei kyllä tee hyvää laps
Mikä pelastava temppu tuo arkipäivän hellyydenosoitukset on, jos muut asiat eivät natsaa? Meillä vähän tämmöinen tilanne, paitsi nyt v*ttuilee jo lapsikin. Ihan lämpimikseen.
Voi sinne pari terapiaan mennä yksinkin selvittelemään ajatuksiaan. Olette lapsiperhe, pääsisit seurakuntien ilmaiseen perheneuvontaan, paikkakunnasta riippuen. Jotain tukea tarvitsisit, tuo on rankkaa.
Voi myös olla erillisyysvaihe symbioosin (?) jälkeen. Tai lapsiperhe-elämä vienyt mehut, ehkä masennusta tai traumoja, haasteellinen lapsuuden kiintymyssuhde taustalla? Siis pelkkää spekulointia nämä eri vaihtoehdot, en voi tietenkään tietää.
Hackmanit jakoon.