Ahdistaa kun en tiedä yhtään mitä elämältä haluan. :(

Käyn vain töissä. Ei parisuhdetta eikä juuri ystäviäkään. Tai niitä harvoja tulee nähtyä pari kertaa vuodessa. 

Välillä itken kun mietin miksi en voinut silloin aiemmin tehdä enemmän. Tai miten ihmeessä olen tässä pisteessä että näköalaa ei ole mihinkään suuntaan. Ap

Miten olisi seurustelusuhde, lapsia ja perhe? 

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi seurustelusuhde, lapsia ja perhe? 

Ei nekään noin vain tule ja menneet parisuhteet ovat olleet vahingollisia, että olen todella varovainen nykyään. Ap

Harva ihminen on unelma-ammatissaan. Esimerkiksi harva lähihoitaja rakastaa takapuolten pesua, mutta tekee sitä silti koska siitä saa rahaa.

En tiedä uskonko että olet tosiaan vielä alle 30-vuotias. Tuntuu kuin Ap olisi joku vanhempikin henkilö joka päätynyt kriisiin ja miettii minkälainen oli kun oli 30v ja oli silloin tuossa tilanteessa missä olet nyt ja tehnyt silloin jotkut valinnat ja elää nyt niissä sitten. Voi näes tehdä valintoja joita jälkeen päin miettiikin että olisi pitänyt tehdä toisin. Mutta kun elämä on sellaista että joutuu ilman omia suunnitelmia erilaisiin tilanteisiin - tienhaaroihin - ja niistä lähtee sitten kulkemaan jotain tietä kuka mihinkin suuntaan ja milläkin perusteella.

Siis tätä ihmettelen suuresti tekstissäsi: ' Välillä itken kun mietin miksi en voinut silloin aiemmin tehdä enemmän. Tai miten ihmeessä olen tässä pisteessä että näköalaa ei ole mihinkään suuntaan. Ap'

Älä ainakaan ryhdy mihinkään parisuhteeseen jos et ole vakavasti ihastunut ja ihan rakastumassa. Älä aloita mitään kotileikkiä kenenkään kanssa. Siitä voi molempien elämä mennä oikeasti pilalle. Jos taas rakastut ja se on molemminpuolista partnerin kanssa niin sitten anna palaa! Se on elettävä - siihenkään ei ole vaihtoehtoa!

Nykyään tulee kehuskella miten elämäntapa on oma valinta ja miten kaikki on hyvin. 

Pitkäaikaistyöttömyys on aina varma valinta jos ei ole haaveita.