Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaisit lapsia tässä tilanteessa?
07.08.2024 |
Ollaan aika köyhä perhe. Lapset pääsee hyvin harvoin minnekkään.
Olen todella pettynyt omaan kasvatukseen koska lasten reaktiot kun he saavatkin jotain parempaa tai uutta tai kivaa. iältään 7 ja 8
esimerkkejä tältä kesältä:
Äiti: Me päästään Power parkkiin! Jee! Saatiin kummilta liput!
Lapsi 1: Sinne on pitkä matka! En jaksa!
Lapsi 2: Hmh! Miksei särkänniemeen? Powerpark on varmasti ihan tylsä!
(lapset eivät ole päässeet minnekkään huvipuistoon ikinä) Matka oli valitusta ja paikanpäällä kiukuttelua kun ei päässyt kaikkiin laitteisiin tai ei saanut kallilta kojuilta ostaa pelejä.
Äiti: Mennään ostamaan uudet koulutarvikkeet! Ukki ja mummi haluaa maksaa teille ne.
Lapsi1: Ei kiinnosta mitkään koulutarvikkeet.
Lapsi2: 😒
Äiti: Loma loppuu kohta, mennään sen kunniaksi pizzalle tänään!
Lapsi 1: Mä haluan mieluummin hampurilaisen enkä mitään pizzaa!
Lapsi 2: Ihan tylsää ku en jaksa lähteä nyt, siellä on ärsyttävää kun pitää jakaa se pizza mä haluaisin oman.
Tällaisia on AINA vastaukset kaikkeen. Ihan aina. Kaikki on ärsyttävää tai tylsää tai ei jaksa. Muiden lapset aina iloisia ja kikattelee että jee me päästään ja nuo vaan valittaa kaikesta vaikka todella harvoin minnekkään pääsee tai saa mitään pizzaa tai hamppareita. Ei huvittaisi mitään kivaa näille järjestää, olla vaan kotona ja käyttää vähäisetkin rahat vaikka itseeni ja ostaa vaatteita itselle. Itkettää ihan kun ajatteleekin noita tilanteita, tulee aina olo että turhaan mitään yritän noiden vuoksi.
Miten saan heidät olemaan kiitollisia siitä että saa edes jotain välillä?
Kommentit (8)
Nykyisin on yllättävän paljon aikuisia, jotka ei pärjää 7-8-vuotiaille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieliala tarttuu. Jos te möllötätte aina kotona niin lapset oppii samaan. Kokeile innostaa niitä retkestä puistoon, rannalle jne. että tottuvat.
Mitä tapahtuu sitten, kun olette noi hankinnat tai reissut tehneet? Vaaditko olemaan valtavan kiitollinen tästä lahjasta, jota eivät ole ikinä edes pyytäneet?
Ongelma on tässä kiteytettynä se, että äiti ilakoi ja odottaa, että lapset myötäilevät häntä. Homma ei toimi niin. Et voi ohjata lapsen tunteita. Kysy lapselta, mitä hän haluaa, jos haluat hänen ilahtuvan
Keskustele mitä he haluavat ja pyritte tekemään sitten mitä haluavat. Vaikka niin että toiselle toinen juttu ja toiselle toinen. Ja esim että tällä viikolla käydään pizzalla ja seuraavalla kerralla hamppareilla. Ole jämäkkä.
Sit jos tosiaan eivät halua mitään ja eivöt ilahdu edes reissussa niin anna olla. Säästä todellakin rahat itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä välillä samanlaista. Lapset 6 ja 8.
Itse yritän usein pohjustaa reissuja näyttämällä vaikka netistä mitä kiinnostavaa nähtävää/ ostettavaa jossain olisi, niin, että lapsilla heräisi itsessään jo halu lähteä.
Kun kaikki on lapsille uutta ei ne osaa kaivata mitään elämyksiä.
(esim. apn lapsi on kuullut kaverilta, että särkänniemi on tosi magee paikka, hän osaa jo odottaa siitä hauskaa, powerpark on silloin ihan vieras juttu eikä lapsi osaa ajatella, että sekin voisi olla yhtä kiva kuin särkänniemi.)
Jos lapsia ei yhtään ala kiinnostaa vaikka joku tietty museo niin sitten ei mennä, ellei se perheen aikuisille ole tosi tärkeä juttu. Ehkä jo seuraavana vuonna aihe kiinnostaa.
Meillä kaikki kiva oli lopulta jostain muusta pois.
Nykyäänkään en tee tai hanki mitään kivaa vaan säästän siihen, että voin pitää elämäni mahdollisimman samanlaisena koko ajan.
minä varmaan yrittäisin vain hyväksyä lasten reaktiot, johtui ne sitten mistä vaan kuten esim. iästä tai siitä, että ovat oppineet käsittelemään pettymystä siitä, että eivät normaalisti pääse minnekään/saa mitään ylimääräistä kivaa siten, että ei haittaa, en olisi halunnutkaan. Toki sitten itse tuntee pettymystä, mutta aikuinen on parempi sitä tunnetta käsittelemään.