Olen raskaana ja haluaisin kuulla ihania raskausmuistoja.

Musta tuntui raskaana ollessa siltä, etten malta odottaa et pääsen tutustumaan lapseen kun hän syntyy. Raskaus aikana suojeluvietti vauvaa kohtaan oli suuri ja oli jo vahva kiintymys, mutta sanoisin et rakkaus synty samaa aikaan kun vauva ja kasvoi matkan varrella kun opin tutustumaan häneen.

Kerta riitti, niin ihanaa se oli.

Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰

Raskaus sujui hyvin. Jännitin etukäteen miten kaikki menee mutta näköjään ei ongelmia.

Jalat turposivat loppua kohti mutta muuten olo säilyi hyvänä. Vain noin viikon alaselkä oli kipeä raskauden keskivaiheella lonkkien takia. Selän seinää tai muuta vasten suoristaminen auttoi.

Nyt vauva kehittyy ja on iloinen tapaus.

Oli ihanaa, kun jo alussa tiesi ja jonkin ajan päästä myös tunsi lapsen läsnäolon. Lapsi myös alusta lähtien oli lapseni, oikea ihminen. Jännitin kyllä kovasti, miten ensimmäinen lapsemme asettuu suhteeseen ja "pilaako" jotain. - No, ei pilannut. :)

Vauvan myllerrys mahassa oli mahtava kokemus. Esikoinen, joka vietti vilkasta kohtuelämää, nauratti näkyvillä käännöksillään ja esim. kirjastossa mietin, katsovatko muut ihmiset vatsani muljahtelua puolelta toiselle.