Miten olla aikaansaavampi/tehokkaampi?

Itsekin haluaisin tietää. On varmaan osittain geneettistä, osittain opittua rutiinia.

Minulle todella vaikeaa saada aloitetuksi. Toisaalta jos teen jotain, teen huolella. Eli hommaa jarruttaa ainakin perfektionismi ja sellainen "uupuminen valmiiksi" kun ajattelee kaikkia työvaiheita. Huomio myös hyppii asiasta toiseen. Teen siis hiukan sitä sekä tätä mutta en keskity mihinkään tarpeeksi pitkään.

Nosto

Ei kannata olla sellainen. Kannattaa päättää mitä ottaa, ottaako mitään ja mitä ei. Milloin voi hyvin itse ja jaksaa. Haluaako tutkia kotona uusia harrasteita mieluummin vai kurssi. Silloin ehtii havainnoida myös muualle ja jos joku tarvitsee vaikka kipeänä kaupasta jotain tai kyyti tms. Jos on muille ongelmia aiheuttava tyyppi, niin toki sitten kannattaa sitoa itsensä johonkin taitoluistelukerhoon ja golf klubin pöytäliinan suoristajaksi.

Osalla on myös aktiivinen taustajoukko. On isovanhempia, jotka hakevat päiväkotilaiset ja tekevät ruuan valmiiksi tai hoitavat harrastuskuljetuksia tai harrastavat lapsen kanssa, leipoivat pullat pakkaseen ja pyöräyttävät koneellisen pyykkiä. Osalla on myös puoliso, joka ottaa vastuuta ja on tekeväinen. Ja osa nyt vaan on itse energinen, suunnitelmallinen ja toimelias.

En tiedä enkä ymmärrä. Huomaan omalta osaltani sen, että töissä on todella vaikeaa olla jatkuvasti itseohjautuva. Käytännössä päivät menevät tehden niitä asioita, jotka eniten kiinnostavat, ellei joku ohjeista säännöllisesti työntekoa. Toki on huono omatunto siitä kaikesta, mikä ei sitten etene lainkaan, vaikka toki pitäisi. Titteli on asiantuntija, mutta ehkä ammatinvalinta ei ole mennyt oikein nappiin.

Aikataulutus ja asioiden priorisointi.

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus ja asioiden priorisointi.

Kuka siihen jatkuvasti pystyy? Vie aika hitokseen voimia.

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus ja asioiden priorisointi.

Jatkan vielä, että voit aikatauluttaa vaikka jonkun yksittäisen tavoitteesi eteen työskentelyn, ei koko elämää tarvitse.

Osalla on paremmat lääkkeet käytössään kuin toisilla.

Eipä siinä ole mistään muusta kyse, kuin aikatauluista ja siitä, että ottaa ja tekee. Se on oikeasti yllättävää miten paljon eri asioita voi mahduttaa yhteen päivään. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä siinä ole mistään muusta kyse, kuin aikatauluista ja siitä, että ottaa ja tekee. Se on oikeasti yllättävää miten paljon eri asioita voi mahduttaa yhteen päivään. 

Etkö kärsi lainkaan aivosumusta? Joskus tuntuu ettei päässä liiku yhtään mitään, jos pitäisi hoitaa kauhean paljon monenlaisia lyhyen ajan sisällä.

Varmaan opittuja tapoja suurilta osin.

Luin tosin juuri jutun, jossa kehotettiin miettimään mitä haluaa olla ja tehdä, ja sitten aktiivisesti pyrkiä siihen. Ajattelin koittaa. Ehkä se myös vaikuttaa aktiivisuuteen.

Yöunista ei kannata tinkiä. Kunnon unien jälkeen on paljon tehokkaampi ja saa enemmän aikaa vaikka tunteja olisi vähemmän käytössä.

Joitakin ajatuksia niin pieniin kuin suuriinkin tehtäviin ja töihin

Aina pitää erottaa ne tärkeät tehtävät vähemmän tärkeistä, puhumattakaan turhasta tekemisestä tai näpertelystä. Keskitytään vain siihen olennaiseen eli kunkin työn tärkeimpään sisältöön.

Tuumaustunti ja -tauko on aina välttämätön: "Miten teen tämän niin, että se kestää vaikka vuosikausia", "Miten teen niin, ettei mitään korjauksia tarvita", "Mikä on paras ja joutuisin työtapa", "Miten löydän parhaat materiaalit ja saan ne kätevästi kotiin", "Miten saan ihmiset innostumaan" jne. loputtomiin, sillä aina on jotain pähkäiltävää. Sitähän se kehittyminen on.

Jokaisessa tehtävässä on se pääpointti, tavoite, "kehys" tai ratkaiseva juttu, joka on aina tärkein. Kaikki suuntautuu sitä kohti ja jokainen osa-alue rakentuu edellisten töiden päälle tehokkaassa työskentelyssä. Ei siis turhaa haahuilua,  märehtimistä, liikaa kaikenmaailman vaihtoehtoja enää loppuvaiheessa, kun valinnat on tehty parhaiden välillä, ei poukkoilua ees - taas, tyhjää suunsoittoa "jos nyt kuitenkin kokeiltais...". Huh huh. Työkaveritkin olisi hyvä valita osaajista.

Tietenkään tämä ei estä luovia ratkaisuja myös kesken kaiken, mutta ne ovatkin sitten oikeita älynväläyksiä ja sopivat kuin nenä päähän juuri silloin. Keksiähän ei voi ennenkuin keksii!!! Joskus se paras löytyy vasta hetken, päivän, viikon tai kuukauden päästä.

Jotkut vaan on sellaisia. Jos vertaan itseäni esimerkiksi anoppiin ja mieheeni, he ovat toimeliaita, tehokkaita ja aikaansaavia. Eivät väsy vaas piristyvät tekemisestä. Eivät osaa olla paikallaan, elämä menee hukkaan ja ahdistuvat. Minö taas väsyn, en saa aikaan ja tarvin yksinoloa ja lepoa. Yksi iso asia on puhelin, se on aikasyöppö.

Mä olen joutunut opettelemaan tätä asiaa aika paljon, koska en meinannut oikein saada valmiiksi mitään elämässäni. Yhdet opinnot jäi kesken, työelämässä ihan silkka laiskuus ja prokrastinointi aiheuttivat ongelmia, kotona oli aina sotkuista, elämäni vaan velloi vuodesta toiseen eteenpäin ilman että sain aikaan mitään (ja olin tyytymätön siihen että aina tätä samaa tylsää).

Mulle tämän ongelman käsittelyyn sysäsi laihdutus, joka tuli tarpeeseen keski-iässä. Siinäkin oli aina se, että aloitin kovalla tohinalla kuurin, sitten aloin lipsumaan, kunnes huomasin että olikin taas pitkä tauko syöden mitä huvittaa, ja kaikki tulokset jo nolattu. Aloin enemmän selvittää, että mikä hemmetti on kun ei ole sitä peräänkuulutettua tahdonvoimaa ollenkaan, ja mistä hitosta sitä saa "ostaa". 

Sellainen laihdutus-sovellus, kuin Noom, lopulta opetti teorian joka oli mulla avain ongelmaan. Se kuvasti että ihminen on kuin norsu ja ratsastaja. Koska nämä on aivojen eri osia, ne ei voi olla erossa toisistaan. Norsu on varhemmin kehittyneet primitiivisemmät aivojen osat, ratsastaja taas aivokuoren kehittyneet toiminnot, jotka asettaa vaikka sellaisia tavoitteita, kuten että haluaisin laihtua normaalipainoon tai haluaisin olla hyvä työssäni ja saada palkankorotuksen. Eri ihmisten norsut ovat erilaisia, sekä perimän (temperamentti, mahdollinen ADHD tms), että kasvatuksen ja elämänkokemusten myötä. Oman norsuni totesin olevan haastavammasta päästä. Se oli ollut täydessä laukassa teininä, niin että samaistuin täysin siihen. Hedonistinen, nopeaa tyydytystä hakeva puoli ei olltu vain yksi puoli minua, vaan se oli MINÄ. Myöhemmin aloin tiedostaa että haluan muitakin asioita kuin nopeaa tyydytystä, mutta kaiken aina tyri se norsu, joka tuppasi aika äkkiä pillastumaan yrityksistä elää kurinalaisempaa ja tehokkaampaa elämää. Ja norsu on paljon vahvempi kuin ratsastaja, kun se pillastuu, se tekee mitä tahtoo.

Pitkä tiehän se on ollut opetella, miten elää sovussa tämän "norsun" kanssa. Olen oppinut sen, ettei sitä voi vain kovalla kurilla pakottaa, vaan sen kanssa on opittava toimimaan yhdessä. Sekin tarvitsee välillä mitä se haluaa, jotta ei ala kapinoida. Mutta ei liikaa, niin että korkeamman mielen tavoitteet ei onnistu. Lempeyttä, kuuntelemista, ymmärtämistä ennemmin kuin pakottamista. Ja silloinkin jos on pakotettava, lempeästi, kuin lapselle silloin jos ne kurahousut on saatava päälle vaikka lapsi ei halua, ei siinäkään toimita sillä asenteella että lapsi on paska ja sitä on kuritettava, vaan lapsi on rakas, mutta vielä pieni ja ei aina ymmärrä omaa parastaan. Se löytö on, että kun tämän viettipuolen itsessä saa hallintaan, se on valtava energian lähde. Minä joka ennen koin olevani "matalaenergiainen" ja laiska, en ole sitä enää. Se energia tulee sieltä norsupuolelta, ja jos sitä ei saa yhteistyöhön, voi tuntua ettei mistään tule mitään eikä jaksa oikein mitään. Tavoitteet taas tulee ratsastajalta, ja jos elää liian norsumoodissa, niin nautiskelee kyllä elämästä mutta ei saavuta oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joutunut opettelemaan tätä asiaa aika paljon, koska en meinannut oikein saada valmiiksi mitään elämässäni. Yhdet opinnot jäi kesken, työelämässä ihan silkka laiskuus ja prokrastinointi aiheuttivat ongelmia, kotona oli aina sotkuista, elämäni vaan velloi vuodesta toiseen eteenpäin ilman että sain aikaan mitään (ja olin tyytymätön siihen että aina tätä samaa tylsää).

Mulle tämän ongelman käsittelyyn sysäsi laihdutus, joka tuli tarpeeseen keski-iässä. Siinäkin oli aina se, että aloitin kovalla tohinalla kuurin, sitten aloin lipsumaan, kunnes huomasin että olikin taas pitkä tauko syöden mitä huvittaa, ja kaikki tulokset jo nolattu. Aloin enemmän selvittää, että mikä hemmetti on kun ei ole sitä peräänkuulutettua tahdonvoimaa ollenkaan, ja mistä hitosta sitä saa "ostaa". 

Sellainen laihdutus-sovellus, kuin Noom, lopulta opetti teorian joka oli mulla avain ongelmaan. Se kuvasti että ihminen on kuin norsu ja r

Tätä analogiaa käyttääkseni mun ongelma varmaan olisi päinvastainen, mun norsu on ollut aika kiltti ja nöyrä, ja olen saattanut liialla vaativuudella ja perfektionismilla piiskata sen uupumukseen minkä takia se ei enää halua että tehdä mitään, energiahanat on tukossa vaikka päätän tehdä jotain.