Lue keskustelun säännöt.
Kummallinen tämä nykyaika!
02.08.2024 |
Jäin yksin totaalisesti elämässäni. Kaikki on menetetty tavalla tai toisella. Kukaan ei ole enää kiinnostunut minusta. On ollut rankkaa ja koko elämä tässä yhteiskunnassa tuntuu kadonneen ja muuttuneen. Lapsuudenkodissani minulla oli onnellinen lapsuus ja omien lasteni kanssa olin onnellinen. Nyt olen täysin yksin ja tuntuu omituiselta ajoittain kestää tätä yhteiskuntaa. Tämä elämä on kuin jostakin elokuvasta, pelkkää harmaata. Tässäkö kaikki nyt sitten oli.
Kommentit (36)
Kaikki ilo on hävinnyt siis elämästä. Näen mielessäni vain harmaan hautausmaan ja hautakiven jolla lepää kaunis kukka, kukassa on vielä keltaista aavistuksen verran. Olen kadonnut elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä. Et ole ainoa jolla on harmaata.
Kiva kuulla, siis vertaistukea. Tuntuu siis kummalliselta. Ei täällä saa edes töitä. Kiitos tuestasi.
Tiedän tunteen. Sille ei nyt vaan mitään voi. Sinnitellään! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Sille ei nyt vaan mitään voi. Sinnitellään! Tsemppiä!
Ei voikaan, kaikki aallot menevät ohitse ajallaan. En vain enää jaksaisi näitä ahdistusaaltoja. Tiedän että ilo palaa aina aallon mentyä mutta joskus mietin mikä aalto mahtaa viedä mennessään tai milloin aallot jättävät minut jo rauhaan. Tsemppiä sinullekin elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyötä?
Olen työtön ja haen töitä enkä viitsi riskeerata asioita. Autan kyllä muita, on minulla myös omat jutut joten sellaista ongelmaa ei ole. Kiitos hyvästä ajatuksestasi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ilo on hävinnyt siis elämästä. Näen mielessäni vain harmaan hautausmaan ja hautakiven jolla lepää kaunis kukka, kukassa on vielä keltaista aavistuksen verran. Olen kadonnut elämästä.
Kuka sen kukan tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ilo on hävinnyt siis elämästä. Näen mielessäni vain harmaan hautausmaan ja hautakiven jolla lepää kaunis kukka, kukassa on vielä keltaista aavistuksen verran. Olen kadonnut elämästä.
Kuka sen kukan tuo?
Se oli vain muisto ja mielikuva asioista. Pidän kyllä hautausmaista mutta en pidä siitä että iloni katoaa. Silloin en pysty nauttimaan kaikesta, tämä ei sovi minulle. Voin huonosti kuten arvata saattaa. Tänne en jäisi asumaan jos iloa en saisi tänne mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ennen oli yksinäisyyskin parempaa.
Ei kannata uskoa voimaantumisfantasioita, vaan pysyä hoikkana ja muutenkin pitää itsestään huolta. Kukaan ei kiinnostu, jos luulet että saat lihoa tai olla miten vain. Ei se niin toimi. Maailma on kuten aina ennenkin. Aina ennenkin on pidetty itsestä huolta että löytyy joku rinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, elämässä on kaikenlaista kun on lapsetkin pieniä. Ei työ lopu eikä meteli. Sitten ne aikuistuu ja muuttaa pois ja alkaa loppuelämän hiljaisuus.
mutta jo nuorena koko skenaarion ulkopuolelle jääneitä kyllä kelpaa haukkua ,"hieman" ristiriitaisesti.
ah, sitä myötäelämisen taitoa ja empatian määrää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, elämässä on kaikenlaista kun on lapsetkin pieniä. Ei työ lopu eikä meteli. Sitten ne aikuistuu ja muuttaa pois ja alkaa loppuelämän hiljaisuus.
Sekö on muka joku kohtalo?
Mielestäni se on asennekysymys miten tähän elämään suhtautuu.
Välillä varmasti jokaisesta tuntuu et kaikki kaatuu päälle, mikään ei etene, elämä näyttää harmaalta.
Jos haluaa muutosta niin siihen voi vaikuttaa vain itse, maailma ei muutosta sinun edessä tee.
Ei tarvitse kuroitella kuuta, pienin askelin eteenpäin.
Niin. Ehkä hyvää tulee uudelleen. Se vie aikaa vaan. Asiat järjestäytyvät uudelleen maapallolla. Jospa saadaan parempaa maailmaa tehtyä? On vaikea varmaan löytää sopivaa ihmistä ja luotettavaa. Mutta ihmisiä ja keskusteluja voi silti kuulla kaukaakin, nykyään some ja videot. Kenties keksii joskus uusia elämän johtolankoja ja voi laittaa omaa kotia vaikka. Keksiä mikä auttaa harmauden viemään. Ehkä toivoa tulee aina jostain hieman, vaikka tuntuu välillä että jotkut asiat meinaavat jyrätä alleen. Olisiko uusi maailma inhimillisempi, lämpimämpi.
Ihmisille luvataan varsin ruusuista tulevaisuutta agenda 2030 propaganda-pläjäyksessä.
Väkisinkin tulee mieleen utopia ja vanha kansan viisaus: Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, yleensä se on sitä.
Nykyinen toiminta maailman johtajien kesken on räikeässä ristiriidassa tavoitteiden kanssa:
"Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.
Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja.
Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen.
Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.
Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta."
Lähde
YK agenda 2030 tavoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennen oli yksinäisyyskin parempaa.
Niinpäs olikin. Yksin on ihan hyvä mutta jos maailma myllerretään niin se on kamalaa. En ota elämääni enään ikinä yhtäkään ihmistä. En jaksa tätä luopumisen tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata uskoa voimaantumisfantasioita, vaan pysyä hoikkana ja muutenkin pitää itsestään huolta. Kukaan ei kiinnostu, jos luulet että saat lihoa tai olla miten vain. Ei se niin toimi. Maailma on kuten aina ennenkin. Aina ennenkin on pidetty itsestä huolta että löytyy joku rinnalle.
Et tainnut ymmärtää millainen ihminen olen. En ole ylipainoinen enkä ole tehnyt mitään väärin tai väärää. Hyvillekin ihmisille siunaantuu paskaa elämässä. En halua kumppaniakaan enää ikinä, en päästä lähelleni ketään sillä tavalla. Se on turvallisinta. En tarvitse sellaista.
Sama homma täällä. Et ole ainoa jolla on harmaata.