Onko väärin olla salaa kateellinen niille, joilla elämänarvot antavat myöden erota ja elää vapaasti?

Kateellinen ei kannata koskaan olla. Kateus yrittää sanoa sinulle, että sinun pitäisi muuttaa elämääsi, jotta tulisit onnelliseksi. 

Jos et muuta, olet vaarassa katkeroitua. Ja se ei ole kiva tunne sinulle eikä läheisillesi. 

En tiedä mitä muuttaisin, koska en voisi ikinä hajottaa perhettä omien "seikkailujeni" takia. ap

et tule saamaan mitalia eikä kruunua huonossa liitossa kärvistelystä, mutta voithan toki itsellesi vakuuttaa että olet erityisen moraalitietoinen ja arvojasi noudattava..tosin miksi ihmeessä olet muille kateellinen sun arvojen vastaisesta toiminnasta?

Se on "myöten", ei "myöden".

Ihanaa olla avoimessa suhteessa ja lapseton. Omista elämänvalinnoistaan on itse vastuussa. 

Minkälainen elämän"arvo" on salata omat "seikkailunsa" perheeltään? Pidät perheesi valheessa.

No, tosiasiassa sinulla ei ole perhettä eikä edes niitä "seikkailuja". 

Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.  Kai sitten niin.......

Vierailija kirjoitti:

Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.  Kai sitten niin.......

Aika masokistista uskoa näihin typeriin iskulauseisiin, jotka on aikanaan kehitetty pitämään maaorjat ja köyhällistö kurissa. Sen ainoan elämän voi toki pilata ihan vapaasti asettamalla itselleen keinotekoiset "arvot" ja tuntea perättömästi moraalista ylemmyyttä sen kärsimyksenä kanssa kun muut nauttivat siitä ainoasta elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.  Kai sitten niin.......

Aika masokistista uskoa näihin typeriin iskulauseisiin, jotka on aikanaan kehitetty pitämään maaorjat ja köyhällistö kurissa. Sen ainoan elämän voi toki pilata ihan vapaasti asettamalla itselleen keinotekoiset "arvot" ja tuntea perättömästi moraalista ylemmyyttä sen kärsimyksenä kanssa kun muut nauttivat siitä ainoasta elämästään. 

Sanoit tiivistetysti sen mitä ajattelin sanoa

Kateus on kuolemansynti, eli on väärin.

Miksi perheetön olisi muka itsekäs? Lisääntyminen tässä ylikansoitetussa maailmassa on enemmän itsekästä. 

Jännää aina tämä ylemmyydentuntoisten ihmisten itseaiheutettu kärsimys. Vaikea olla pahoillaan, oikeastaan saan nautintoa.

Aivan yhtä itsekäs ellei itsekkäämpi halu se lapsen hankintakin on. Kysyitkö lapseltasi halusiko hän syntyä? Hän tulee kärsimään sen vuoksi, että halusit ainoastaan täyttää omat tarpeesi jälkikasvusta - ei hän mistään armosta tai suuresta epäitsekkyydestä ja rakkaudesta täällä ole. Eikä saa mitään vapautuskorttia asioista, joita hän ei ehkä haluaisi kokea. Vain koska sinä halusit itse itsellesi tarjota vanhemmuuden kokemuksen. Omien halujen täyttämistä se on siinä missä valinta olla lapseton, mutta sinä olet sillä valinnalla sitonut jonkun tähän elämään ja kaikkiin sen vaatimuksiin 90 vuodeksi, ja lopulta myös kuoleman kohtaamiseen.

Harva vanhempi tuntuu ymmärtävän täysin, että siellä oman lapsen silmien takana avautuu yhtä laaja avaruus ja kyky kärsimykseen kuin heillä itselläänkin. Kaikki hyvässä ja pahassa mitä lapsellesi tulee jopa seuraavan sadan vuoden aikana tapahtumaan johtuu ainoastaan siitä että sinä halusit jotakin ennenkaikkea itsellesi. Elämä voi olla täynnä onnea, mutta olisi vanhemman hyvä silti nöyrtyä ja muistaa oma hyvinkin itsekäs osuutensa. Ei se epäitsekkääksi muutu sillä että lapsen saannin jälkeen teet tiettyjä asioita hänen vuokseen yli omien halujesi ikään kuin ylevämmän syyn takia. Kun se lapsi on silloin se sinun oman halusi tuotos ja valinta eikä sinua silloin ohjaa altruismi ja ylevyys, vaan halu pitää sinun geenisi ja joku sinulle tärkeä hengissä, joka on täällä ainoastaan koska sinä halusit sinulle itsellesi. Halusit nähdä kopion itsestäsi ja täytettyä ne sinussa jylläävien voimien pyynnöt. Jos olisit halunnut olla epäitsekäs, olisit kaivanut pari roposta ja käynyt tarjoamassa tuntemattomalle kodittomalle soppakulhollisen.

Muuhun aiheeseen. Ei ole väärin olla kateellinen. Miettiä tietenkin kannattaa silloin omaa elämäntilannettaan ja valintojaan. Erotakin kun parisuhteesta saa eikä ainoa perhe ja onnellinen perhemuoto ole ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhtä itsekäs ellei itsekkäämpi halu se lapsen hankintakin on. Kysyitkö lapseltasi halusiko hän syntyä? Hän tulee kärsimään sen vuoksi, että halusit ainoastaan täyttää omat tarpeesi jälkikasvusta - ei hän mistään armosta tai suuresta epäitsekkyydestä ja rakkaudesta täällä ole. Eikä saa mitään vapautuskorttia asioista, joita hän ei ehkä haluaisi kokea. Vain koska sinä halusit itse itsellesi tarjota vanhemmuuden kokemuksen. Omien halujen täyttämistä se on siinä missä valinta olla lapseton, mutta sinä olet sillä valinnalla sitonut jonkun tähän elämään ja kaikkiin sen vaatimuksiin 90 vuodeksi, ja lopulta myös kuoleman kohtaamiseen.

Harva vanhempi tuntuu ymmärtävän täysin, että siellä oman lapsen silmien takana avautuu yhtä laaja avaruus ja kyky kärsimykseen kuin heillä itselläänkin. Kaikki hyvässä ja pahassa mitä lapsellesi tulee jopa seuraavan sadan vuoden aikana tapahtumaan johtuu ainoastaan siitä että sinä hal

Tähän ei voi muuta sanoa kuin amen. Niin osuva. Niin tarkkanäköinen. Noin se vain on.

Jos olet salaa kateellinen et edusta niitä arvoja joiden mukaan elät. Valehdella voi niin monella tapaa. Säälittävintä on valehdella itselleen. 

Ei kai kukaan, joka elää omien arvojensa mukaan, voi olla kateellinen siitä, että toiset elävät omien arvojensa mukaan.

Jos sairastuu, tulee petetyksi, jää leskeksi, voi olla kateellinen ja katkera. Mutta jos itse saa valita omien arvojensa mukaisen elämän - ei silloin ole mahdollista olla katkera. Vai ovatko arvosi sittenkin toisenlaiset?

No minä erosin ihan omien arvojen vastaisesti. Sitä ennen kyllä samassa avioliitossa yli 30 vuotta. Kasvatin 7 lasta aikuisiksi. Mutta sitten katkesi pinna, kun jäljellä oli enää yksi kaikkeen tyytymätön ja jokaista minun tekoani, ajatustani ja toivettani avoimesti halveksiva kärtty äijä. Hän oli tappaa minut henkisesti.

Ap naarailee täällä elokuun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan, joka elää omien arvojensa mukaan, voi olla kateellinen siitä, että toiset elävät omien arvojensa mukaan.

Jos sairastuu, tulee petetyksi, jää leskeksi, voi olla kateellinen ja katkera. Mutta jos itse saa valita omien arvojensa mukaisen elämän - ei silloin ole mahdollista olla katkera. Vai ovatko arvosi sittenkin toisenlaiset?

Hyvä pointti. Ehkä Ap todellisuudessa haluaisi muunlaista elämää, mutta totuttujen mallien ja ja paheksunnan pelon paine pitää hänet elämässä elämää, jota hän ei ehkä niin paljon haluakaan kuin uhrautuessaan väittää. Ap, kyllä niitä joskus vuosia sitten tehtyjä päätöksiä saa ja voi pyörtää myöhemmin. Arvoja ja omia elämäntoiveita voi päivittää niistä mihin on tottunut ja joihin on ehkä muiden vuoksi ja hyvältä näyttääkseen urautunut.

Voi ottaa uuden suunnan ja alkaa tehdä kuten hyvältä tuntuisi. Aivan kaikkea ei voi pyörtää ja muuttaa olemattomiin kuten lapsia, harva lapsia haluaisikaan peruuttaa, mutta myös näiden muutamien peruuttamattomien asioiden kanssa voi elämää alkaa muovata suuntaan, jossa ei tarvitse olla kateellinen ja katkeroitua elämättömästä elämästä. Sun täytyy vain uskaltaa elää itse ja myös itsellesi, ei muille ja kuoren kiillotuksen takia. Ei sun tarvitse olla jonkun mallikansalaisen kuva tao pyrkiä miellyttämään läheisiä tai massoja. Vaikka joku haukkuisi sua nyt jos teetkin eri valintoja ja nostatat kulmakarvoja, niin sadan vuoden päästä ketään ei jaksa asia suuremmin kiinnostaa kuin korkeintaan sukunsa historiallisena anekdoottina.

Vierailija kirjoitti:

Se on "myöten", ei "myöden".

Tätä olin tulossa sanomaan.