Voiko lapsena orvoksi jäänyt perustaa perhettä onnistuneesti?

Ehkä

Totta kai voit, vaikka sinulla ei olisi vanhempia niin mites muut sukulaiset, ystävät, puoliso ja puolison vanhemmat?

Kerro taustastasi neuvolassa, jos tulet raskaaksi, niin saat sieltä kautta enemmän tukea. 

Lasten hoidon oppii vain hoitamalla lapsia, ei minullakaan ollut mitään tietoa lasten hoidosta kun ensimmäinen syntyi. Eikä ollut tarvetta kenenkään kanssa puhella raskaudesta tai synnytyksestä, miksi olisi ollut ? Jokainen kokee asiat eri tavalla.

Ei voi onnistuneesti. Ongelmalapsia ja suuremmalla todennäköisyydellä rikollisia aikuisia.

Riippuu ihan siitä, mitä on tapahtunut sen jälkeen. Tunnen yhden joka on aluksi sijoitettu sukulaisille, sieltä edelleen sijaisperheeseen ja lopulta laitokseen. Sukulaiset ei pärjänneet lapsen kanssa ja lapsi ei sopeutunut sijaisperheeseen, sen seurauksena hän vietti elämänsä täysikäiseksi asti laitoksissa. Todennäköisesti hänellä on enemmän haasteita oman perheen perustamisen suhteen kuin esimerkiksi pikkusiskollani, joka taas muutti meille samana aamuna kun oli jäänyt orvoksi, sai vanhemmista huoltajat ja käytännössä myös vanhemmat ja asui kotona aikuiseksi asti.

Totta kai omat ongelmat, epävarmuudet ja traumat kannattaa edes jollain tavalla käsitellä ennen perheen perustamista. Usein vanhemmuus voi saada miettimään aiemmin käsittelemättä jääneitä asioita.

Puoliso ja puolison vanhemmat auttavat. 

Tosin mieheni isä jäi lapsena orvoksi ja mieheni menetti äitinsä 2-vuotiaana, joten orpo kasvatti yksin. 

Mielestäni jäi paljon kaikkea oppimatta. He eivät puhuneet koskaan mitään syvällisiä. 

Minä olen puoliorpo, äitini kuoli kun olin 7. Olisihan varmaan ensimmäisessä parisuhteessa ollut hyvä, jos olisi ollut parisuhdemallia. Olisi saattanut osa väärinymmärryksistä ja virheistä jäädä tekemättä. Mutta tekemällä oppii. Myös sitä lastenhoitoa. Meillä on kaksi lasta, jo teinejä. Puoliksi leikillään nimitetään esikoista harjoituskappaleeksi. Ja apua sekä tukea on saatavana. Synnytyssairaalasta sekä neuvolasta. Voi huoletta ilmaista omaa epävarmuutta ja kysyä asioista jotka ovat  epäselviä. Niin ne ovat monelle "tavallisissa perheissä" kasvaneillekin. Ei heilläkään ole kokemusta raskaudesta tai synnytyksestä, ensimmäinen kerta se kaikille. Joillakin on kokumusta lastenhoidosta, nuorempia serkkuja yms, mutta ei suinkaan kaikilla.

Totta kai. Jos olet vanhempi lapselle lapsesi ei ole orpo. Ei mitään sen ihmeempää.

Kunhan hankit lastenvaatteita, ruokaa, vaippoja ja pinnasängyn äitiyslaatikon jälkeen pärjäät pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen puoliorpo, äitini kuoli kun olin 7. Olisihan varmaan ensimmäisessä parisuhteessa ollut hyvä, jos olisi ollut parisuhdemallia. Olisi saattanut osa väärinymmärryksistä ja virheistä jäädä tekemättä. Mutta tekemällä oppii. Myös sitä lastenhoitoa. Meillä on kaksi lasta, jo teinejä. Puoliksi leikillään nimitetään esikoista harjoituskappaleeksi. Ja apua sekä tukea on saatavana. Synnytyssairaalasta sekä neuvolasta. Voi huoletta ilmaista omaa epävarmuutta ja kysyä asioista jotka ovat  epäselviä. Niin ne ovat monelle "tavallisissa perheissä" kasvaneillekin. Ei heilläkään ole kokemusta raskaudesta tai synnytyksestä, ensimmäinen kerta se kaikille. Joillakin on kokumusta lastenhoidosta, nuorempia serkkuja yms, mutta ei suinkaan kaikilla.

Puoliorpo ei ole orpo.

Voi tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ja puolison vanhemmat auttavat. 

Tosin mieheni isä jäi lapsena orvoksi ja mieheni menetti äitinsä 2-vuotiaana, joten orpo kasvatti yksin. 

Mielestäni jäi paljon kaikkea oppimatta. He eivät puhuneet koskaan mitään syvällisiä. 

Ei asiaan välttämättä vaikuttanut muu kuin miehen puhetapa. Luuleeko moni että mies välttämättä olisi puhunut vanhempiensa kanssa syvällisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen puoliorpo, äitini kuoli kun olin 7. Olisihan varmaan ensimmäisessä parisuhteessa ollut hyvä, jos olisi ollut parisuhdemallia. Olisi saattanut osa väärinymmärryksistä ja virheistä jäädä tekemättä. Mutta tekemällä oppii. Myös sitä lastenhoitoa. Meillä on kaksi lasta, jo teinejä. Puoliksi leikillään nimitetään esikoista harjoituskappaleeksi. Ja apua sekä tukea on saatavana. Synnytyssairaalasta sekä neuvolasta. Voi huoletta ilmaista omaa epävarmuutta ja kysyä asioista jotka ovat  epäselviä. Niin ne ovat monelle "tavallisissa perheissä" kasvaneillekin. Ei heilläkään ole kokemusta raskaudesta tai synnytyksestä, ensimmäinen kerta se kaikille. Joillakin on kokumusta lastenhoidosta, nuorempia serkkuja yms, mutta ei suinkaan kaikilla.

Puoliorpo ei ole orpo.

Terävä havainto. Miten se muuttaa sitä minkä kirjoitin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen puoliorpo, äitini kuoli kun olin 7. Olisihan varmaan ensimmäisessä parisuhteessa ollut hyvä, jos olisi ollut parisuhdemallia. Olisi saattanut osa väärinymmärryksistä ja virheistä jäädä tekemättä. Mutta tekemällä oppii. Myös sitä lastenhoitoa. Meillä on kaksi lasta, jo teinejä. Puoliksi leikillään nimitetään esikoista harjoituskappaleeksi. Ja apua sekä tukea on saatavana. Synnytyssairaalasta sekä neuvolasta. Voi huoletta ilmaista omaa epävarmuutta ja kysyä asioista jotka ovat  epäselviä. Niin ne ovat monelle "tavallisissa perheissä" kasvaneillekin. Ei heilläkään ole kokemusta raskaudesta tai synnytyksestä, ensimmäinen kerta se kaikille. Joillakin on kokumusta lastenhoidosta, nuorempia serkkuja yms, mutta ei suinkaan kaikilla.

Puoliorpo ei ole orpo.

Terävä havainto. Miten se muutt

Puoliorpo ei yleensä joudu muuttamaan sen toisen vanhemman kuoleman vuoksi mihinkään ja elämä jatkuu jäljelle jääneen vanhemman kanssa. Orvoksi jäänyt taas yleensä muuttaa muualle siitä kodista missä on elänyt ja päätyy aivan toiseen kotiin.

Toki orvoksi jäänytkin voi saada parisuhdemallia mm. sen perheen aikuisista tai toisen vanhempansa menettänyt vanhempansa ja isä-tai äitipuolen parisuhteesta.

Miten raskaudesta ja synnytyksestä pitäisi puhua? Omat vanhempani kuolivat kun olin aikuinen. En usko että äitini olisi keskustellut raskaudesta. Isäni ei ainakaan olisi siitä paljon osannut sanoa. Olisi heillä voinut olla hyviä vinkkejä, ei siinä mitään.

Nyt sain ohjeita neuvolasta ja jonkun verran vertaistukea tutuilta ja puolison äidiltä. En kuitenkaan mitään "perheen mallia".

Missä vaiheessa lapsena vanhemmat puhuisivat äitiydestä ja synnytyksestä? Olin ainoa lapsi, joten ihmettelyni voi liittyä siihen.

Kai joku Ap:takin kasvatti vai elikö täysin laitoksessa? Eikö siellä ollut luottovanhemman kaltaisia hoitajia?

Eiköhän parisuhde ja perhe enemmän muotoudu oman itsen ja oman kumppanin mukaan kuin lapsuudenperheen mukaan. Harvoin mikään menee samalla tavalla kuin omilla vanhemmilla kuitenkaan. Varsinkaan, jos malli ei ole ollut hyvä.

Orvoksi jääneelläkin on voinut olla hyvä malli vanhemmuudesta ja parisuhteesta ennen sitä orvoksi jäämistä omista vanhemmista sekä myös orvoksi jäämisen jälkeen niistä ihmisistä jotka on olleet huoltajia. Tässä asiassa siis sillä orvoksi jäämisellä ei välttämättä ole kovinkaan suurta eroa siihen että olisi elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa vanhempiensa kanssa.