Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämään lähtijällä ei voi olla nälkä?
08.02.2011 |
Sarjassa tyhmiä kysymyksiä. Olin menossa synnytysosastolle ja pohdin sitä, että tuleekohan nälkä, jotain mielihaluja oli. Edellisestä ruokailusta oli 4 tuntia ja minulla oli raskausajan diabetes, olin hieman huolissani että pitäisikö kohta syödä jotain. Minua katsottiin vähän kieroon ja sanottiin että ei sulla ole nälkä.
Onko tää joku varotoimi, että ei saa tunkea ruokaa kurkkuun, jos vaikka joudutaan leikkaamaan?
Kommentit (23)
että kun synnytys on käynnissä, niin äiti on niin kipeä ettei tunne nälkää eikä janoa, hädin tuskin kuulee tai näkee mitä.
Minä kuulin tuon saman, kun saavuin osastolle visspullojen ja pähkinöiden kanssa, että kyllä nälkä unohtuu kun pääset tositoimiin. Ei muuten unohtunut, kun synnytys kesti 30 tuntia. Ennen kivunlievitystä ei tosiaan tullut ruoka mieleen, mut heti kun epiduraali alkoi vaikuttaa, tajusin kuinka hirvittävän nälissäni ja janoissani olin. Minun kohdallani eväät pelasti puolet synnytyksestä, jaksoin hyvin sit ton loppusynnytyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjosivat siksi heti, että jos kohta joudutaan tositoimiin, ehdin syödä ensin. Kyllä me kotonakin supistusten lomassa kokkailtiin ja syötiin. Tuon osastolla saadun ruuan jälkeen ei kyllä nälkä käynyt mielessä enää seuraavaan 10 tuntiin, kun synnytys pääsi kunnolla vauhtiin.
mutta mä ainakin lakkasin tuntemasta nälkää viimeisten n. 12 tunnin aikana.
Synnytys kesti yhteensä yli 30 tuntia ja sairaalan menin, kun jäljellä oli 5 tuntia.
Vaikka siis ihan hyvä fiilis kukakuinkin suurimman osan aikaa.
tarkemmin #3:n viestin, joten tarkennan omaani: en käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä, mikä selittänee "nälättömyyteni" aiknakin osittain.
t. #5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja elävät syödäkseen. Normaalisti naisella ei ole ruokahalua supistusten ja synnytyksen aikana. Eri asia on sitten ne mättömammat, jotka syövät vielä pitsan ponnistuvaiheessa.
Olin käynnistettävänä ollut jo viikon, takana oli edellispäivä cytoteceillä ja kaamea yö, jolloin supparit paheni mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin, sain kipupiikin ja yritin nukkua, mutta en pystynyt kun olin niin kipeä. Joskus viiden, kuuden maissa sit nukahdin. Seitsemältä lääkäri seisoi sängyn vieressä että nyt lähdetään synnytyssaliin. Olin ihan äimänä, ei supistuksen supistusta. Pyysin että saisinko edes suihkussa käydä ja se sitten nihkeästi sallittiin. Sitten saliin ja piikki käteen, ilman aamupalaa. En muista enää söinkö jotain. Iltapäivällä sitten sektioon. Multa loppui voimat jossain välissä päivää ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olin osastolla supistuksieni kanssa 1,5 vuorokautta ennen kun lapsi tuli ulos ja voin vannoa, että nälkä tuli. Ja sain ruokaa ihan normaalisti osaston ruoka-aikoina. Olihan se vähän hankala syödä kun supparit iski 5 min välein, mutta söin silti. Ilman kahvia en olisi tuota aikaa kestänyt edes selväjärkisenä kun nukkumisesta ei tietenkään tullut mitään.
onhan se totta ettei siinä viimesten tuntien aikana enää ruoka maistunut. olin synnytyssalissa varmaan jotain 10 tuntia ja siellä ei enää ruoka tullu mieleen ja tuskin olis saanukaan. sokeroitua mehua sitten lipittelin ettei voimat ihan olis loppuneet, kätilöt käski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotkut ne elää mahalleen ja elävät syödäkseen. Normaalisti naisella ei ole ruokahalua supistusten ja synnytyksen aikana. Eri asia on sitten ne mättömammat, jotka syövät vielä pitsan ponnistuvaiheessa.
elämänsä käyttämättä aivojaan.
Toisilla se verrensokerin laskeminen tekee vähän huonomman olon kuin toisilla. Esim. mun lapsuudenperheessä se menee näin: mulla, isoveljelläni sekä isälläni tulee aivan hirveä olo, kun verensokeri pääsee alas. Mun kohdalla "niin nälkä että näköä haittaa" pitää paikkansa. Menen aivan toimintakyvyttömäksi ja alan tiuskia. Sen sijaan pikkuveljeni pystyy olla syömättä vaikka kuinka kauan, ei valita koskaan että on nälkä. Äitini ei ole kallellaan suuntaan eikä toiseen.
Arvaa ketkä perheestämme ovat ylipainoisia? Äiti ja pikkuveli.
että tästä ketjusta ei tullut yhtä suosittu kuin alapää paljaana synnyttämisestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutenkin mielestäni synnytys on eräänläinen urheilusuoritus. Tottakai siinä tarvitsee energiaa. Ja varsinkin sellaiset synnyttäjät, jotka eivät ole raskauden aikana keränneet turhia energiavaroja.
Ja ennen sektiota ei saa syödä oksennusvaaran takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko aikana mulla ei ollut nälkä, eikä jano, eikä kukaan mulle mitään tuputtanut, niin kävipä niin, etten jaksanu synnytyksen jälkeen sängystä noustakaan.. Seuraavassa sitten tajusin itse edes juoda sinä 16 h aikana, jonka vietin synnytyssalissa. Sitten kun heti synnytyksen jälkeen pyysin ruokaa saliin (jouduttiin olemaan siellä vielä 4 h, kun ei ollut vapaata vuodepaikkaa) olivat he ihan ihmeissään, että ai tännekö.. Että ei siellä sairaalassakaan ihan kaikkea huomioida.
mutta synnytyksen aikana join urheilujuomaa. Ja heti synnytyksen jälkeen ISON välipalan!!
tuotiin iso välipala synnytyssaliin heti synnytyksen jälkeen (NKL), T. se joka joi urheilujuomaa.
Sitten kun heti synnytyksen jälkeen pyysin ruokaa saliin (jouduttiin olemaan siellä vielä 4 h, kun ei ollut vapaata vuodepaikkaa) olivat he ihan ihmeissään, että ai tännekö.. Että ei siellä sairaalassakaan ihan kaikkea huomioida.
sain sairaalassa ruokaa 2 kertaa, koska synnytys eteni hitaasti ja sitten taas synnytyksen jälkeen. näin Jorvissa.
Sääli että tästä ketjusta ei tullut yhtä suosittu kuin alapää paljaana synnyttämisestä
että tässä ketjussa ap kysyi ihan oikeasti häntä askarruttavaa juttua?
Siinä ihan loppuvaiheessa (vikat kolme tuntia) en kyllä olisi voinut syödä mitään, koska heti jos vähän myöhästyi ilokaasun hönkäämisestä niin sitä kyllä katui. Ei siinä olisi ehtinyt mitään pureskella.
Huomio menee ihan niihin supistuksiin. Sanon tämän kokemuksesta.