Olin joskus muutaman vuoden yhdelle miehelle en toinen vaan kolmas/neljäs nainen

Tällä miehellä oli jo vaimo ja vakituinen rakastajatar sekä vaihtuvia muita rakastajattaria. 

Olin todella hullaantunut, ihastunut, rakastunut. Tuo mies oli mun, ja monen muunkin, ihannemies. 

Joten olin ilmaiseksi hänen huoransa, tukijansa, auttajansa. Olin valmis ihan mihin vain ja kaiken tein sydämeni palosta. Niin olin valmis romuttamaan arvonikin. 

Toki tilanne aiheutti tuskaa mulle, mutta muutaman vuoden plussat oli suuremmat kuin miinukset. Olin ihastuksesta sekaisin kuin seinäkello ja niin kauan kuin hullu ihastumiseni kesti, niin kauan jatkoin suhdetta. 

Lopetin suhteen kun ihastuminen noin 3 vuoden jälkeen oli hiipunut. Toki hän silloinkin vielä oli sykähdyttävä, ja on edelleen, mutta tuossa vaiheessa pääsin irti. 

Toivon ja myös uskon vakaasti, etten enää joudu kokemaan vastaavaa ikinä uudestaan.