Olen epäsosiaalinen ja kärsin siitä. Joudun aina olemaan yksin.

työkavereillesi suoraan, ettet ole puhelias, mutta tykkäät kuunnella muiden juttuja, vai etkö pidä siitäkään... harmi kun emme tunne, olisin vaan tyyty kun joku kuuntelis tai olis vaan läsnä

Miksi edes menet töihin. Näkyy selvästi ettet halua. Ei sinun ole pakko mennä mihinkään, sairas ihminen. Hanki sairaseläke tms. Eihän tuolla menolla eletä pitkään, jos pelkkä työssäkäynti ahdistaa.

haluaisit ihmiskontakteja, mutta et osaa luoda niitä? Et sä silloin ole epäsosiaalinen, sulla on sosiaalisten tilanteiden pelko tai vastaava. Jos olisit epäsosiaalinen, niin sua ei edes kiinnostaisi haluta seurustella ihmisten kanssa. Monesti sosiaalisten tilanteiden pelko johtuu ahdistuksesta ja masennuksesta, onko sulla mitään sellaista? Joka tapauksessa terapiasta olisi varmaan apua.

tuossahan on kyse vain persoonallisesta piirteestä, ei sairaudesta. Ei kaikki halua olla -eikä tarvitse- joka tyypin kanssa kälättäviä kanoja.

Moni itsekseen viihtyvä hankkii työpaikan jossa voi toimia rauhassa.

-ohis-

Miksi edes menet töihin. Näkyy selvästi ettet halua. Ei sinun ole pakko mennä mihinkään, sairas ihminen. Hanki sairaseläke tms. Eihän tuolla menolla eletä pitkään, jos pelkkä työssäkäynti ahdistaa.

Miksi edes menet töihin. Näkyy selvästi ettet halua. Ei sinun ole pakko mennä mihinkään, sairas ihminen. Hanki sairaseläke tms. Eihän tuolla menolla eletä pitkään, jos pelkkä työssäkäynti ahdistaa.

Ei hemmetti, mikä kommentti! Epäsosiaalisuus ei ole mikään "en mä oikeestaan edes haluu tehdä töitä"-juttu, ei todellakaan! Nuo ovat synnynnäisiä luonteepiirteitä, eikä ihminen voi muuttua luonteeltaan sosiaaliseksi, jos ei sellainen ole. Sen kanssa voi oppia elämään, mutta ei ihmistä pidä todellakaan syyllistää. Ei jokaisessa työssä oikeasti tarvita sosiaalista ihmistä, vaikka työpaikkailmoituksissa niin aina hehkutetaankin.

juttuihin. Onnistuu varmasti, varsinkin jos työpaikalla on tiivis porukka. Meilläkin on hiljaisia ja äänekkäitä, mitähän siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat yltiösosiaalisia kälättäjiä.

että olet persoonaltasi sellainen, jota vain ei kiinnosta tietyt asiat? Itse yritin aikoinani olla todella ylisosiaalinen -siksi kun kaikki muutkin olivat.

Aikuisiällä aloin tajuta että mulle riittää vain 1-2 täysin luottotyyppiä joille voi uskoutua kaikessa. Muut ovat enimmäkseen hyvänpäiväntuttuja, ja osa siltä väliltä. Ammattiin liittyvät sidoshenkilöt ovat puoliluotto-tyyppejä.

Perhe on ihan erikseen, ja perheeseen liittyvät asiat ovat sellaisia joita ei jaella ympäri pitäjää.

siinä on eroa, onko epäsosiaalinen siksi, ettei toiset ihmiset kiinnosta, vaiko ujouttaan. Jos se johtuu ujoudesta, niin oikeasti ihminen on sosiaalinen, mutta ei uskalla ilmaista itseään. Tällöin asialle voi tehdä jotain, varsinkin jos se haittaa itseä. Ei se joutavien puhumisen opettelu ole loppupeleissä niin vaikeaa ja suurin osa ihmisistä puhuu pelkkää puuta heinää päivät pitkät. Ei tartte olla atomifysiikan tohtori ja näyttelijäntyön maisteri kyetäkseen ylläpitämään sos.suhteita.

ei tarkoita, että ihminen on sosiaalinen, jos on koko ajan äänessä. Jos ihminen puhuu esim. vain itsestään ja omasta erinomaisuudestaan, eikä ole kiinnostunut muiden asioista, niin silloin se on vaan itserakas, ei sosiaalinen. Hiljaisempikin ihminen voi olla hyvä sosiaalisilta taidoiltaan, ja usein parempaa seuraa.

ihmiset varmasti kiinnostavat, mutta syy miksi he kiinnostavat voi olla erilainen. Juoruämmiä kiinnostaa yleensä se mitä ihmiset tienaavat, ovatko he 'hienoja' ja 'miten hienoja', millä autolla ajelevat jne. Kaikkia ei tällainen kiinnosta. Joku voi haluta puhua vaikka kauniista säästä, koska se kiinnostaa enemmän kuin naapurin Irman uudet rakennekynnet.

Ujous voi tulla siitä että osaako puhua 'höttöä' siten kuin muut odottavat. Ujous voi johtua myös siitä, ettei henkilö halua olla tyrkky eikä esillä ja miettii mikä on sopiva suhdanne millä pääsee joukkoon mukaan.

Ei ne porukat tosin yleensä mitään kummoisia ole...siinä olen samaa mieltä.

siinä on eroa, onko epäsosiaalinen siksi, ettei toiset ihmiset kiinnosta, vaiko ujouttaan. Jos se johtuu ujoudesta, niin oikeasti ihminen on sosiaalinen, mutta ei uskalla ilmaista itseään. Tällöin asialle voi tehdä jotain, varsinkin jos se haittaa itseä. Ei se joutavien puhumisen opettelu ole loppupeleissä niin vaikeaa ja suurin osa ihmisistä puhuu pelkkää puuta heinää päivät pitkät. Ei tartte olla atomifysiikan tohtori ja näyttelijäntyön maisteri kyetäkseen ylläpitämään sos.suhteita.

Vaikka luulen että mulla on joskus ollut "tosi-ystäviä"kin, niin jonnekkin ne on aina jääneet. Miehen olen kuitenkin löytänyt, ja perheen perustanut. Töissäkin pärjään asiakaspalvelussa, vaikka aluksi tein kaikkeni välttääkseni siihen hommaan joutumista. En tosiaan osaa olla luontevasti ihmisten kanssa. Ajattelin aina että mieluummin teen töitä vaikka tehtaassa tai jossain varastossa kuin ihmisten parissa.

Jotenkin näin "vanhemmiten" (kolmekymppisenä) tuntuu helpommalta kuin parikymppisenä tai alle, jolloin jo kauppaan lähteminen oli hirveää kun pelkäsin törmääväni johonkin tuttuun tai puolituttuun, jonka kanssa pitäisi sitten vaihtaa pari sanaa. Vieläkin ahdistaa, jos kaupan kassajonossa on edellä tai takana joku tuttu, ja tuntuu että pitäisi sanoa sille jotain, mutten saa suutani auki.

Jos ap tuon bussimatkan aikana mietti vain paniikissa, että mitähän älykästä ja fiksua tuohon pitäisi sanoa, ja pää oli ihan tyhjä, niin sehän johtuu siitä jännittämisestä. Jos kuitenkin sinänsä työkaverin pälinät tuntui jossain määrin kiinnostavilta, ei vain itse kyennyt siihen mitään sanomaan, niin sitten on rahkeita ryhtyä vielä sosiaaliseksi. Ensin pitäisi "vain" päästä jännittämisestä eroon, lääkkeitäkin siihen vaivaan löytyy. Tavallaan voi olla oma itsensä vieraidenkin seurassa kun energia ei mene siihen jännittämiseen.

ei tarkoita, että ihminen on sosiaalinen, jos on koko ajan äänessä. Jos ihminen puhuu esim. vain itsestään ja omasta erinomaisuudestaan, eikä ole kiinnostunut muiden asioista, niin silloin se on vaan itserakas, ei sosiaalinen.

Se on niin väärin, että ne, jotka pitävät itsestään eniten meteliä, saavat eniten arvostusta. Oli siihen aihetta tai ei...

Jännittäminen nostaa verenpainetta. Eikä ne pari päivää viikossa pelasta, jos joka päivä jännittää töissä. Verenpaine vie aikaisin hautaan.



Kannattaa miettiä onko se työnteko sittenkään fiksu veto. Tämä siis oikeasti jännittäjille.

KYllähän pelkonsa voi voittaa, silti se jännitys pysyy aina mukana ja vie aikaisin hautaan.

Jännittäminen vie yöunet ja heikentää sosiaalista toimintaa vielä lisää.

ja puheliaita.

tai sosiaalisten tilojen pelosta. Moni haluaisi olla sosiaalisempi mutta ei osaa. Ei siis varsinaisesti pelkää kyseisiä tilanteita, mutta kokee ne epämiellyttävinä koska ei osaa olla ja osallistua niissä "oikealla tavalla".

Itse olen ihan henkilöstä riippuen joko "puhuttaja" tai "puhutettava". Olen ollut nuorempana ja olen edelleen välillä mahdottoman ujo ja se hävettääkin välillä. Eri tilanteessa saatan kuitenkin olla puhelias! Kun laitat säännöllisesti itseäsi näihin tilanteisiin niin opit, ihan varmasti!



Itse olen rohkaistunut VASTA työelämässä - en yhtään aiemmin! tsemppiä - kaikki uudet tulokkaat ovat pidemnpään hiljaisia.

että ei ole mitään jakoa sosiaaliste vs. ujot/epäsosiaaliset, vaan on jakauma. Osa on supersosiaalisia, osa tavallisia, osa ujohkoja, mutta osallistuvia ja ääripäässä niin ujot, että kärsivät siitä.



Yleensä muut eivät pidä ketään kovin outona tai ihmeellisenä, eniten ongelma on sen ujon omassa päässä (supersosiaalisilla juoruämmillä tämä on usein sitten toisinpäin ;).



Ja moni ujo reipastuu aikuistuessaan, kun saa itseluottamusta ja tajuaa, että ei ole silmätikku. Monesti paikan vaihdos vapauttaa, kunhan ottaa heti alusta reippaamman roolin - edes vähän.