Lukuvuoden aloitus ahdistaa

Olen ope ja tehnyt tätä työtä kohta 20 vuotta ja nyt ahdistus on sitä luokkaa, että en tiedä olisiko parempi vain irtisanoa itsensä.

Ahdistuksen aiheet:

-Tiedossa on jättisuuri luokka, liian pienessä luokkatilassa, josta vielä keväällä puuttui pulpetteja. Pulpetteja on lisää jossain perävarastossa, mutta ne ovat muiden hylkäämiä, risoja ja eriparisia. Ahdistaa määrätä joillekin oppilaille noita rikkinäisiä kalusteita ja ahdistaa, että näiden roudaaminen ei kuulu kenenkään työtehtäviin ja jos haluan ne luokkaan, niin minun pitää se tehdä (ja jos jotain sattuu, niin vakuutus ei korvaa, koska se ei kuulu opettajan tehtäviin).

-Kaikkia kirjoja ei ole kaikille ja niitä pitää valmistautua kopioimaan, niin että ei loukkaa tekijänoikeuksia, mutta että kaikilla olisi oleelliset tekstit luettavissa. Tarvikkeita käsitöihin ja kuvataidetöihin on todella huonosti ja käsityönopetus on suuresta ryhmästä johtuen ensi vuonna lähinnä askartelua.

-Alakoulussa joudutaan vetämään mitä ihmeellisimpiä virityksiä ja ryhmittelemään oppilaita, jotta heillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus saada erityisopettajan tukea. Tämä tarkoittaa järjetöntä määrää yhteissunnittelua tai sitten sitä, että kestää sen, että kukaan ei oikein tiedä, mitä missäkin tehdään ja kiireessä yritetään saada sovittua jotain. Yhtään jakotuntia ei ole tiedossa, vaikka luokka on kaupungin määritelmän mukaan ylisuuri. 

-Ruokailu on ihan yhtä tuskaa, kun siihen on varattu liian pieni aika ja ruokala on ahdas ja meluisa. Ruokailun saa toiminaan, jos kaikki opet ovat koko ajan kyttäämässä ja vahtimassa, mutta silloin oma ruokarauha on kyllä mennyttä.

-Kaikenlaisia ylimääräisiä vastuutehtäviä laitetaan aina kokeneempien harteille. Niistä ei makseta vaivaan nähden kunnolla, joten en niitä oikeasti halua. Sen lisäksi kaikki koulun hienot kehittämishankkeet, joihin ei ole aikaa paneutua, mutta ne pitää tehdä

-Kaikki tehtostetun- ja erityisentuen oppilaiden paperityöt ja niihin liittyvät palaverit ovat niin turhauttavia, kun käytännössä asiat eivät mitenkään muutu, eikä mistään tule mitään lisäresurssia.

Tämä työ on muuttunut mahdottomaksi tehdä. Resursseja ei ole ja vaatimuksia on liikaa. Hoitajapulasta alettiin olemaan huolissaan noin 10 vuotta sitten ja nyt se on aikamoinen ongelma. Luulenpa, että opettajapula alkaa olla arkipäivää jokapuolella Suomea alle 10 vuoden kuluttua