Lue keskustelun säännöt.
Ero helpotus jätetyllekin?
22.02.2011 |
Kertokaahan kokemuksia te, jotka on jätetty yllättäen:
Onko ero ollut lopultakin helpotus?
Voiko elämä muuttua paremmaksi, vaikka ette olisi halunnetkaan erota?
Ja missä vaiheessa tajusitte, että ero olikin hyväksi?
Jollain tasolla ymmärrän, että ero voi olla hyväksi minullekin, mutta samalla en sittenkään tajua enkä hyväksyä eroa. Koetan ajatella, että minulle ja lapsille alkaa uusi elämä, mutta vaikea nähdä hyviä puolia.
Kommentit (9)
ja eron jälkeen alkaa asiassa näkemään myös hyviä puolia.
Liittyhän jätetyksi tulemiseen paljon tunteita, mutta kaikki niistä eivät ole välttämättä kielteisiä. Yksi hieno havainto ainakin minulla oli, että nyt minun ei tarvitse tyytyä huomion rippeisiin vaan voin elää ihan itselleni.Minun kanssani ei ole pakko olla, jos ei tahdo ja joskus tapaan sellaisen joka tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..oli shokki.Mutta nyt 7kuukautta myöhemmin rarkaisu tuntuu hyvältä ja oikealta.Lasten kans menee hyvin.Ex-miehen temppujen jälkeen olen tullut siihen tulokseen että on erittäin hyvä että erottiin.
Aluksi kaikki tuntui käsittämättömän vaikealta.Itse kävin työterveyspsykologin kanssa juttelemassa,mistä oli iso apu.
Kyllä se vain niin on että aurinko paistaa sinne risukasaankin:)
Kyllä se vain niin on että aurinko paistaa sinne risukasaankin:)
mun aurinko taitaa olla sammunut versio
oli ihan kauhean raskas. Siitä vähitellen sitten parempaan päin. Ja vuoden kuluttua erosta näin jo paljon hyviä asioita. Hän ei ollut mulle oikea ihminen. Ansaitsen sellaisen, joka oikeasti sitoutuu ja antaa itsestään enemmän, yhtä lailla kuin minäkin.
Ja tämä itsenäisyys ja sinkkuus on ihanaa! Saan tehdä juuri niin kuin haluan ja toteutan kaikkia juttuja, joista olen haaveillut. Joskus on raskaita hetkiä vieläkin, tosin harvoin. Ero tuntuu vieläkin epäoikeudenmukaiselta. Silti pidän eroa oikeana ratkaisuna.
Pikkuhiljaa kuitenkin alan näkemään myös hyvää siinä ettei tarvitse riidellä eikä olla pettynyt joka ikinen päivä siihen kun ei saa huomiota, kuuntelijaa, rakkautta eikä hellyyttä.
Olen iloinen myös siitä että saan oikesti päättää oman ajankäyttöni ja tehdä lasten kanssa mitä haluan ja milloin haluan, ilman sitä ainaista anelua ja kehoituksia miehen tulla mukaan perheen yhteisiin toimiin ja miten se masensikaan ja sai itsenikin toimettomaksi kun toinen ei halua/jaksa koskaan mitään.
Tulevaisuuden näen valoisana. Joskus vähäsen erehdyn haaveilemaan josko jossain olisi minulle vielä uusi rakkaus...?? MUTTA kertokaa te jotka olette tämän jo kokeneet... Voiko se "perhe-elämä" olla antoisaa ja ihanaa uuden kumppanin kanssa jos ei ole niitä yhteisiä lapsia. Eli voiko se mies välittää naisen edellisen liiton lapsista niin että tuntuu onnelliselta kaikista osapuolista? Tämä on se mikä minua tällä hetkellä masentaa niin että olen ajatellut että en mitään miestä koskaan enää erehdy elämääni/lasteni elämään ottamaan. Koska ydinperheenä se yhteinen aika on/olisi ihanaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nähnyt tai kokenut sitä mitenkään positiivisena, en silloin enkä nyt (vuosia myöhemmin).
Kun ero tulee ns.puun takaa eikä liitossa ollut mitään ongelmia minun tietääkseni, toipuminen on ollut hidasta.
Olimme yhdessä 20 v, tiesin kyllä että nyt on vaikeaa, mutta en ikinä uskonut tämän päättyvän näin.
Nyt erosta on 5 kk ja eilen olin ulkona, hymyilin itsekseni ja ajattelin, että kyllä elämä on ihanaa!
Tänään mieliala ei ole enää yhtä hyvä. Näin se vain menee. Mutta perusmielialani on kyllä hyvä.
Ero oli helpotus, että tajusin vasta jälkeenpäin, että olin erossa aina vain miellyttänyt ja kadottanut itseni ja omat tarpeeni.
Kun ap kysyy, missä vaiheessa tajuaa, että ero on hyväksi - niin tajusin sen siinä vaiheessa kun mies ilmoitti pitävänsä toisen naisensa. Tajusin, että vain eroamalla voin säilyttää oman mielenterveyteni ja itse kunnioitukseni.
En näe tässä uudessa elämässä muuta huonoa kuin sen, että lapset ravaavat kahden kodin väliä. Itseni kannalta en näe mitään huonoa. Näen vain valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä sitä tosin ihan heti tajunnut. Puolen vuoden kuluttua aloin tajuta, mitä kaikkea voin tehdä, kun exä ei ole enää rajoittamassa ja määräilemässä.
Vuosi erosta keräsin tavarani ja lapseni ja muutin toiselle paikkakunnalle. Kaksi vuotta erosta ja olin ihmeissäni, että mitä ihmettä olen siinäkin miehessä joskus nähnyt.
Erosta on nyt 14 vuotta, ja taannoin kun siivosin kaappeja, löysin exän mulle kirjoittamia rakkauskirjeita. En pystynyt lukemaan niitä, kun aloin voida fyysisesti pahoin.
Elämä mennyt huonommaksi koko ajan, sairaus, työttömyys jne.