Hei te, jotka olette olleet läsnä, kun henkilö on kuollut syöpään

Mieheni kuoli aivosyöpään. Loppuheikentyminen kesti muutaman viikon. Sitten hän vajosi tajuttomuuteen perjantaina ja kuoli seuraavana tiistaina. Availi välillä silmiä tai puristi kättä, muuten ei tajuissaan. Viimeisen kahden tunnin aikana avasi silmät, katsoi paikalla olijoita ja yritti puhua. Tämä tapahtui pariin kertaan. Sitten lopuksi vain hervahti ja kuoli.

Riippuu aika paljon siitä, mikä syöpä ja missä kunnossa henkilö on muuten ollut. Ei kaikki ole samanlaisia lähtöjä. 

Vaarin kuoli eturauhasesta lähteneeseen syöpään ja vaikka sairaalahoidossa olikin, mitään erityistä merkkiä kuoleman läheisyydestä ei tullut. Normaalit iltatoimet, mutta yön aikana oli vain hengitys lakannut. 

En muista tarkemmin mikä syöpä, mutta sisäelimissä ja siihen kuollut tuttava taas vajosi jonkinlaiseen koomaan pariksi viimeiseksi päiväksi. Ei enää tuona aikana "herännyt", mutta oli sen verran tuskissaan ennen tuota tajuttomuuttaan, että todennäköisesti oli helpotus. Nuorempi ihminen, niin kroppa vaan kesti vielä vähän pidempään. 

Haimasyöpään kuollut vajosi koomaan ja eli sen jälkeen kolme päivää. 

Riippuu varmaan syövästä ja tuurista, miten viimeiset päivät ja tunnit menevät. Läheiseni menehtyi taannoin haimasyöpään, ehti sitä ennen olla saattohoidossa viikon verran. Hän ei missään vaiheessa mennyt tajuttomaksi, nukkui kyllä suuren osan ajasta ja hereillä ollessaan meni päivä päivältä sekavammaksi. Voisi sanoa, että pariin viimeiseen päivään hän ei enää ollut juuri tässä maailmassa, vaikka teknisesti ottaen olikin hereillä osan ajasta. Ei ymmärtänyt missä oli tai miksi, ei vaikuttanut tunnistavan enää ketään. Levoton oli ja koko ajan lähdössä jonnekin.

Aivosuöpään menehtynyt läheiseni oli tajuttomana yhden päivän. Ei reagoinut mihinkään, mutta juuri kuoleman hetkellä hän avasi silmänsä ja tuojotti minua 10 sekuntia. Sitten sulki silmänsä ja kuoli,

Isäni kuoli keuhkosyöpään joka levinnyt aivoihin.

Ensin vielä kotona asuessaan alkoi mennä sekavaksi ja lopulta alkoi kaatuilla.  Puhui sekavia. Kipuja ei ollut minkään laisia onneksi.

Kun tajunnan taso alkoi olla hyvin matala, siirrettiin käytännön seikkojen vuoksi sairaalaan.  Olis siellä kerran noussut ylös ja löydetty käytävältä,  oli menossa päästämään koiraa sisään. Pian sen jälkeen sitten alkoi tajuttomuus javiimein kuolema.

Eräs tuttu mies kuoli aivoverenvuotoon. Oli ensin  tajuton, sitten yllättäen avasi silmät ja puhuikin jotain kunnes taas painui koomaan.  Hoitaja sanoi etttä ei ole harvinaista että näin käy.

Meni niin sekavaksi että nukutettiin. Muutaman vrkn nukkui ja sitten siinä hiipui pois. Ennakoiva merkki oli lautumat iholla. 

Appeni kuoli  häijyyn syöpään, mutta lopullinen kuolinsyy oli keuhkokuume.

Meni n. vuorokausi ennen kuolemaa tajuttomaksi.

.