Miten lopettaa murehtiminen?

Et pääse siitä mihinkään ennen kuin olet prosessoinut kaikki asiat ja tehnyt mahdollisesti työsi asioiden suhteen. Kaikella on tarkoitus.

No auta jos on jotain haasteita. Sovi että kysyy sulta neuvoa, jos joku on liian vaikeaa. Kirjasta sen näkee mitä se aihe on. Joskus luokkakaveri ehkä osaa auttaa. Opet eivät aina anna apua tai ehdi. 

Pia Callesen: Elä enemmän, mieti vähemmän. Irti masennuksesta ja surusta. Suom. Heikki Eskelinen. Tammi, 2022.

Käytännön harjoitus on vaikkapa sellainen, että ajatellaan junaan nousemista ja siitä poistumista. Asiakas ajattelee vaikka kaksi minuuttia synkkyyttä laukaisevia ajatuksia, kuten "miksi juuri minä sain potkut? tai "miksi olen epäonnistunut parisuhteessa?" 

Tämän jälkeen hän jättää tuon pohtimisen ikään kuin jäisi junasta pois ja käyttää kaksi minuuttia ajatustensa tarkkailuun. Yksikään ajatus ei saa vetää häntä mukanaan pohdiskeluun, vaan hänen on opittava jättämään ajatukset pelkästään tarkkailtavaksi.

Tätä vaihtoa toistetaan kunnes potilas ymmärtää vaihdon merkityksen ja oppii seuraamaan omia ikäviä ajatuksiaan ulkopuolisen näkökulmasta ilman, että tempautuu niissä rypemiseen

Vierailija kirjoitti:

Pia Callesen: Elä enemmän, mieti vähemmän. Irti masennuksesta ja surusta. Suom. Heikki Eskelinen. Tammi, 2022.

Käytännön harjoitus on vaikkapa sellainen, että ajatellaan junaan nousemista ja siitä poistumista. Asiakas ajattelee vaikka kaksi minuuttia synkkyyttä laukaisevia ajatuksia, kuten "miksi juuri minä sain potkut? tai "miksi olen epäonnistunut parisuhteessa?" 

Tämän jälkeen hän jättää tuon pohtimisen ikään kuin jäisi junasta pois ja käyttää kaksi minuuttia ajatustensa tarkkailuun. Yksikään ajatus ei saa vetää häntä mukanaan pohdiskeluun, vaan hänen on opittava jättämään ajatukset pelkästään tarkkailtavaksi.

Tätä vaihtoa toistetaan kunnes potilas ymmärtää vaihdon merkityksen ja oppii seuraamaan omia ikäviä ajatuksiaan ulkopuolisen näkökulmasta ilman, että tempautuu niissä rypemiseen

Minkä vaihdon? Ai että ajattelee vs tarkkailee ajatuksiaan? 

Onko siitä murehtimisesta pakko päästä eroon? Kokemuksesta tiedät, että nuorellasi on ollut haasteita. Ne kummittelevat yhä mielessäsi samoin kuin irtautuminen lapsestasi. Hän on nyt kasvamassa aikuiseksi ja itsenäiseksi. 

Anna ne tunteesi olla, sillä aikaa myöten kun asiat sujuvat ja lapsesi pärjää, tunteet hellittävät. Elämää ei voi elää niin, että pitäisi koko ajan päästä niistä eroon. Voit korkeintaan kertoa itsellesi joka aamu, että kyllä se lapsi pärjää. Jos ei pärjää tulee takaisin kotiin ja se siitä.

Yksi idioottivarma keino hoitaa tunteitaan on myös kertoa lapsellesi, että rakastat häntä ja vie hetki ennen kuin kaipaus hellittää. Kun käännät murheesi rakkauden kielelle se kuulostaa sinun ja lapsesi korvissa silloin jopa järkevältä. Ilman, että roikut ja syyllistät lastasi. Lapsi voi vain tuhahtaa, mutta kuulee sinua kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko siitä murehtimisesta pakko päästä eroon? Kokemuksesta tiedät, että nuorellasi on ollut haasteita. Ne kummittelevat yhä mielessäsi samoin kuin irtautuminen lapsestasi. Hän on nyt kasvamassa aikuiseksi ja itsenäiseksi. 

Anna ne tunteesi olla, sillä aikaa myöten kun asiat sujuvat ja lapsesi pärjää, tunteet hellittävät. Elämää ei voi elää niin, että pitäisi koko ajan päästä niistä eroon. Voit korkeintaan kertoa itsellesi joka aamu, että kyllä se lapsi pärjää. Jos ei pärjää tulee takaisin kotiin ja se siitä.

Yksi idioottivarma keino hoitaa tunteitaan on myös kertoa lapsellesi, että rakastat häntä ja vie hetki ennen kuin kaipaus hellittää. Kun käännät murheesi rakkauden kielelle se kuulostaa sinun ja lapsesi korvissa silloin jopa järkevältä. Ilman, että roikut ja syyllistät lastasi. Lapsi voi vain tuhahtaa, mutta kuulee sinua kyllä. 

Just se harmittaa että kun ollut haasteita ja masentuikin ja nyt jos ei pärjää ja itsetunto taas romahtaa ja masentuu uudestaan. 

Hirmu raskasta ajatella näitä ajatuksia ja ne vaan tulee. Hyvä kun voisi heittää ne johonkin jumaan kuten joku toinen tuossa kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

No auta jos on jotain haasteita. Sovi että kysyy sulta neuvoa, jos joku on liian vaikeaa. Kirjasta sen näkee mitä se aihe on. Joskus luokkakaveri ehkä osaa auttaa. Opet eivät aina anna apua tai ehdi. 

Kyllä normiasioissa pystyn auttamaan puhelimitse mutta itse opinnoissa en pysty (osaa) auttaa

Vierailija kirjoitti:

Et pääse siitä mihinkään ennen kuin olet prosessoinut kaikki asiat ja tehnyt mahdollisesti työsi asioiden suhteen. Kaikella on tarkoitus.

VALETTA 

Vierailija kirjoitti:

Onko siitä murehtimisesta pakko päästä eroon? Kokemuksesta tiedät, että nuorellasi on ollut haasteita. Ne kummittelevat yhä mielessäsi samoin kuin irtautuminen lapsestasi. Hän on nyt kasvamassa aikuiseksi ja itsenäiseksi. 

Anna ne tunteesi olla, sillä aikaa myöten kun asiat sujuvat ja lapsesi pärjää, tunteet hellittävät. Elämää ei voi elää niin, että pitäisi koko ajan päästä niistä eroon. Voit korkeintaan kertoa itsellesi joka aamu, että kyllä se lapsi pärjää. Jos ei pärjää tulee takaisin kotiin ja se siitä.

Yksi idioottivarma keino hoitaa tunteitaan on myös kertoa lapsellesi, että rakastat häntä ja vie hetki ennen kuin kaipaus hellittää. Kun käännät murheesi rakkauden kielelle se kuulostaa sinun ja lapsesi korvissa silloin jopa järkevältä. Ilman, että roikut ja syyllistät lastasi. Lapsi voi vain tuhahtaa, mutta kuulee sinua kyllä. 

Täyttä valetta ja moraalitonta 

Kyllä sä pärjäät ja nuoresi pärjää hyvin! Luota elämään, se kantaa. Teitä molempia. 

Tässä maailmantilanteessa?

Näin murehtivan äidin tyttären roolissa sanon, että kannattaa käydä puhumassa noista tunteista ammattiauttajalle. Lopulta tuo murehtiminen pilaa teidän välit. Murehtimisen taustalla on usein vanhemman omia, käsittelemättömiä lapsuuden kokemuksia, jopa läheisriippuvuutta.