Pitääkö puolison tutustuttaa uusiin ihmisiin

Pitääkö teidän mielestä puolison tutustuttaa kumppani omiin sukulaisiin ja kavereihin? Mä olen nyt viisi vuotta seurustellut miehen kanssa ja edelleen tunnen oloni erittäin ulkopuoliseksi puolison tuttujen seurassa. En edes tunne hänen sisaruksia tai vanhempiaan juuri millään tavalla. Nimet tiedän ja suurinpiirtein työpaikat, joissa he ovat töissä ja siihen se sitten jääkin. Nähdään todella harvakseltaan ja tapaamisetkin ovat luokkaa sellaisia, että miehen pitää käydä korjaamassa jonkun telkkari ja lähden sitten hyvää hyvyyttäni mukaan, kun minutkin on kuulemma kutsuttu sinne. No tällainen esimerkkitilanne menee ihan aina siten, että saavutaan sinne sukulaisen talolle, sanotaan ovella moi ja miten matka meni, ja sitten puoliso ja tämä sukulainen menee sinne olohuoneeseen ja sitten he näpräävät sitä televisiota ja digiboksia ja etsivät ympäri taloa jotain puuttuvaa sähköpiuhaa ym. Enkä tietenkään tunne sitä taloa, joten jään sitten vain olkkariin odottamaan että ne muut joskus saapuvat sieltä vintiltä tai missä ikinä luuhaavatkaan tai muuten olisi pitänyt juosta heidän perässä ihmettelemässä. Minusta tämä on todella kiusallista, että olen vieraaksi kutsuttu ja sitten kukaan ei tavallaan huomioi mitenkään. Toinen esimerkki: Joskus satuttiin puolison vanhempien mökille remonttiavuksi, ja tällöin puoliso ja hänen veli sekä heidän isänsä vain katosivat remppahommiin (on aika isot tilukset) ja sitten puolison äiti ja sisko olivat päämökissä keittämässä kahvia ja he juttelivat vain jostain sukulaisten häistä, joissa olivat juuri olleet. Ymmärrän, että naisia ei kutsuta "miesten töihin" mukaan, mutta minusta oli todella hankala keskustella jonkun random ihmisen häistä ja ihastella/kauhistella hääpukua tai koristeita... Jotkut puolison sukulaiset ovat olleet ihan kivoja, he ovat itse esitelleet itsensä ja kyselleet minulta kaikenlaista ja kertoneet itsekin paljon, jolloin minunkin on ollut tosi helppo "jutella takaisin" eikä vain kuunnella hiljaa. Minua on joskus kommentoitu siten, että "ai osaako se puhua", kun olen jonkun henkilön kanssa jutellut ihan sujuvasti yleisistä asioista ja tämän toisen kommentoijan kanssa en sitten ole oikein saanut mitään suunvuoroa. Myönnän, että en ole mitenkään puhelias ihminen, vaan vieraissa ja etenkin isoissa porukoissa olen aika hiljainen tai jopa ujo. Mutta kun on itselleen vaikka viisi vierasta ihmistä puhumassa esim jostain talonrakennusprojektista mikä kaikille muille on tuttu vuosien takaa, niin se keskustelu on aina ollut tosi detaili tasoista ja en vain ole keksinyt mitään sanottavaa, kun en heidän talonrakennusprojektin tilanteesta mitään tiedä. Olen yrittänyt tuomoisessa tilanteessa kysellä "ai milloin te olette taloa alkaneet rakentamaan, minkälainen talo tulee, minne se tulee", niin nämä mun kyssärit ovat ilmeisesti sitten tosi huonoja, kun kukaan ei ikinä ole halunnut kertoa minulle asioista tarkemmin. Ja talonrakentamisesta olen itse TODELLA kiinnostunut ja siksi oikeasti halunnut tietää enemmän eli aina ei ole syy siinä keskustelunaiheessakaan :D Hankala selittää. Ymmärrän tavallaan, että kun yksi uusi ihminen ilmestyy perheeseen/sukuun, niin hänelle ei sitten jakseta kaikkia muille tuttuja asioita selostaa niin alusta pitäen ja tarkasti. Vuositolkulla kun tätä touhua on seurannut, niin en oikeasti enää uskalla kysyä edes niitä yksinkertaisia kysymyksiäkään, kun kaikki jotenkin reagoi tosi vaivaantuneesti ja tuntuu että minä vain utelen tai kuulustelen muita.

Olenko itse jotenkin todella autisti vai pitäisikö puolison teidän mielestä jotenkin sitoa minut näissä tapaamisissa keskusteluun ja tilanteisiin mukaan?