Sinkkuus on muuttanut seksuaalisuuttani radikaalisti!
Erosin pitkästä parisuhteesta puoli vuotta sitten ja nyt olen huomannut seksin näyttelevän yllättävän suurta roolia elämässäni. Ennen se oli oli vain seksiä, sitä oli tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Nyt koen olevani alituisessa puutteessa, mietin seksiä paljon eikä itsetyydytys riitä tätä tyhjiötä täyttämään :/.
Ahdistavaa! Tämän puolen vuoden aikana on ollut muutama lyhytkestoinen suhde, niissä sain seksiä, mutta yllätyksekseni minä olin se aktiivisempi osapuoli. Halusin aamuin ja illoin, toinen miehistä ihmetteli tätä aktiivisuuttani ja silloin vasta tajusin, että hitto, en minä avioliitossani tällainen "nymfo" ollut.
En haluaisi harrastaa yhden illan juttuja, mutta tällä hetkellä ei ole parisuhdettakaan. Olen nuori ja kaunis, seksiseuraa kyllä löytyisi. Vaikea yhtälö...tottuuko tähän koskaan?
Kommentit (7)
samalla tavalla kuin suhteessa, siksi nuo yhden illan jutut eivät ole mieleeni. Muutenkin mietityttää tuntemattoman matkaan lähteminen.
ap
Itselle kävi niin kun mies oli 4 viikkoa ulkomailla. Vaikka muuten pystyn olemaan 2-3 viikkoa panematta, silloin panetti ihan_koko_ajan, kun ei ollut sitä saatavilla.
Oletteko olleet ihan sinut seksin loppumisen kanssa? Tottuuko siihen, jos, niin kuinka pian?
ap
mutta toisaalta kun oli nuo pari muuta suhdetta, niin kyllä minä olin innoissani punkkaan tunkemassa aina kun siihen tuli mahdollisuus ;).
ap
9 vuoden suhteessa todellakin vähempikin olisi riittänyt. Eron jälkeen alkoi sinkkuelämä, ja himot hyrräsi koko ajan! Ei paljon muuta pystynyt ajattelemaan. Oli joitain virityksiä sekä yhden illan juttuja, eikä mikään riittänyt. Miehet oli kyllä tyytyväisiä :) mutta janosin koko ajan vaan lisää, jotain muuta, jotain enemmän... Kai loppujen lopuksi kyse oli vain siitä, että etsin tunnetta, ja valheellisesti etsin sitä seksin kautta, seksistä.
Kun sitten tapasin nykyisen mieheni, kaikki on asettunut ihanasti uomiinsa. Seksi on HUIKEAA ja mikä parasta, tunnetta on. Se aidosti tyydyttää mun nälkääni, en koe olevani enää "kyltymätön". Vaikka seksiä haluankin edelleen paljon, mieheni on vaan niin ihana... :)
että myös suhde eksän kanssa oli ollut hyvin vähäseksinen. Silloin se ei vaivannut mua oikeastaan seksin itsensä takia vaan siksi että tuntui että seksi on yksi tärkeä mittari suhteen hyvyydestä, ja sillä mittarilla me selvästikin oltiin täysin epäonnistuttu.
Sinkkunakaan en ensimmäiseen puoleen vuoteen mitenkään erityisesti kärsinyt seksin puutteesta, mutta sitten jotain lähti heräämään henkiin, ja seuraavan puoli vuotta tuntui etten muuta pystynyt ajattelemaankaan. Pariuduin sitten vuoden sinkkuuden jälkeen, ja seuraava vuosi olikin sitten yhtä panofestivaalia.
Mutta mutta... sama mies on edelleen kehissä näin 8 vuoden jälkeen, ja seksi on taas jo pitkään ollut hyvin pienessä roolissa mun ajatuksissani. Sitä ei ole kovin paljon, ja silti liiankin kanssa.
Mun kohdallani kysymys taitaa olla uutuudenviehätyksestä ja sen häviämisestä. Ikävä kyllä. En mä pysty edes kuvittelemaan että miten voisin innostua miehestäni taas samalla lailla kuin aluksi. Se tuntuu hyvin kaukaiselta. Jostain toisesta miehestä voisin innostua, mutta kun ei saa.
Et sitten enää vanhempana saa niin helposti.
Muista vain suojautua sukupuolitaudeilta.