Nielenkö katkeruuteni ja kiukkuni ikuisuusremontin ja totaalisen taloudellisen konkurssin edessä..

Mutta jos homma vaan seisoo ja oma pää tai kukkaro ei enää kestä niin ei muuta kuin kämppä myyntiin ja vaikka sitten vuokralle. Mielstäni kotona pitä saada viihtyä ja ladata akkujaan. jos koko elämä menee siihen, että pinnaa kiristelee ja koko homma ahdistaa niin ei se ole sen väärti.

Osuit niin naulankantaan tuossa ajatuksessa, että kotona PITÄÄ SAADA VIIHTYÄ ja ladata akkujaan. Se ei tällä hetkellä onnistu. Vieraita ei oikein voi kutsua. Varsinaisia makuuhuoneita ei edes ole. Perheessä kuitenkin vielä tarhaikäisiä lapsia eli kaaos tuntuu tosi ahdistavalta. Ja se pieni oma tila mitä kaipais ympärilleen - ei ole.



ap

On ehkä aika laittaa kova kovaa vasten. Olet ollut liian kilttinä - tai sitten teillä on muuten kovin työläs elämänvaihe?



Me ostettiin kaamea mörskä, kun "uus"perheeseen oli syntymässä toinen lapsi, ensimmäinen yhteinen. Vuosi tätä rotiskoa purettiin ja asuttiin vuokralla. Päätettiin tehdä tästä meille koti ja mies alkoi rakentaa työnsä ohella kun odotin toista yhteistä lastamme. Oli meillä aputyövoimaakin raksalla, minä pyöritin kodin. Kuopus oli 10 kk kun päästiin muuttamaan puolivalmiiseen tönöön. Nyt kuopus on viisi ja talo on valmis. Tai niitä viimeisiä lisoja tietenkin puuttuu... :D



Jämäkkyyttä ja peräänantamattomuutta, ahkeruutta ja sisua tämä juttu vaati. Itse en juurikaan rakentanut, mutta pidin huolen siitä että miehellä oli mahdollisuus tehdä työtä ja että hän myöskin mahdollisuunsa rakentamiseen käytti.



Sinä voisit ehkä sanoa, että nyt on pakko alkaa tapahtua tai sinä lähdet. Ja kanssa sitten teoillasi osoittaa että olet tosissasi. Jos se ulko-ovi eniten ärsyttää, niin hae ite ne paneelit jos mies ei saa aikaan ja ala hommiin.

niin myyntiin ehdottomasti!!