Miksi veli ja vaimonsa (lapseni kummit) eivät pidä meihin yhteyttä?

Tuossa toisessa ketjussa siskon yhteydenpidon vähyyttä perusteltiin sillä, että sisko on eri elämäntilanteessa.



Minulla on muutaman vuoden nuorempi veli, ja meillä molemmilla on pieniä lapsia. Lisäksi veli ja hänen vaimonsa ovat lapseni kummeja. Tästä huolimatta veli ei KOSKAAN soita tai laita viestiä, saati että kutsuisi kylään.



Minä sitten ajoittain laitan viestiä, soitan, kutsun kylään. Usein soitan myös veljen vaimolle - jospa naisten olisi helpompi hoitaa tällaiset asiat. Mutta ei hänkään vaikuta innostuneelta kuin periaatteen tasolla. Eli "olis kiva nähdä", mutta käytännössä emme näe koskaan. Saatamme joskus onnistua sopimaan tapaamisen, mutta usein heille tuleekin este. Tiedän että joillekin esteille, kuten sairastumiselle, ei voi mitään. Mutta he eivät tee koskaan mitään järjestääkseen uutta tapaamista.



Nytkin olen tilanteessa, jossa koen tuputtautuvani, jos vielä soitan ja yritän sopia kylään tulosta. He ovat peruuttaneet tapaamisen jo kahdesti.



Olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä: kukaan ei ole hörhö, määräilijä, toisten asioihin puuttuja tms. Siksi en usko veljellä ja hänen vaimollaan olevan sinänsä mitään meitä vastaan.



Ja ei, en oleta heidän olevan ylimpiä ystäviämme pelkän sukulaissuhteen perusteella. Mutta onko liikaa pyydetty, että vaalisimme sisaruuttamme, kummisuhdetta (ja lasten serkkusuhdetta) edes jollain tasolla?! Jossain vaiheessa vanhemmistammekin aika jättää, ja toivoisin, että viimeistään silloin me sisarukset voisimme olla toistemme tukena.