Isän huoli huoltajuudesta

Varsinkin kun olet muuttanut hänen perässään ulkomaille. Jos teillä olisi yhteishuoltajuus, se voisi tarkoittaa todella repiviä huoltajuusriitoja ja hänellä on varmasti myös pelko siitä, että saattaisi menettää lapsen ulkomaille.



Myös täällä suomessa saa ikävän usein lukea juttuja, joissa eron jälkeen yhteishuoltajuutta on käytetty lähinnä kiusaamistarkoituksissa, eli estetty kaikin tavoin esim. lasta saamasta passia, että ei pääse ulkomaille äitinsä ja uuden perheen kanssa jne.



Muistathan kuitenkin, että vaikka sinulla ei ole huoltajuutta, se ei tarkoita, että äiti voisi tehdä mitä vaan. Kyllä sinulla on aina esim. tapaamisoikeus lapseesi, kun isyytesi on tunnustettu. Ja jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että tuo yksi paperi olisi teidän liiton ainoa ongelma ( kun eroakin mietit), joten entistä paremmin ymmärrän, että puolisosi ei halua luopua yksinhuoltajuudesta.

AP:tä. Ymmärrän AP:n huolen ja halun olla lapsensa elämässä.

Kun isyytesi on tunnustettu, niin olet virallisestikin isä lasta kohtaan. Ilman sitä, et voisi vaatia mtn, joten ei lapsen äiti mikään sydämetön ole ollut. Tietysti hän haluaa olla yksinhuoltaja, jos sinäkin ajattelet eroa mahdollisena, sillä kyllä äiti on lapselle tärkeämpi. Olette eri kansallisuuttakin, niin olisiko äidille reilua, että voisit viedä lapsen häneltä, täh? Ei yhteishuoltajuus onnistu kahden maan välillä. Paras lapselle on, että asut siellä maassa missä nyt oletkin, jos et samassa parisuhteessa niin säännöllisesti läsnäolevana. Jos palaat Suomeen, niin silloin näet luonnollisesti harvemmin ja se tekee suhteesta etäisemmän. Välit äitiin kannattaa säilyttää, vanhempien sopuun kaikki perustuu. Kannattaa olla reilu toista kohtaan, jos ero on mielessäsi millään muotoa.

AP:tä. Ymmärrän AP:n huolen ja halun olla lapsensa elämässä.

Kunhan halusin vain valottaa tuota äidin puolta asiaan.

Ja käsi sydämellä kolmonen, jos olisit tuon ap:n puolison asemassa, ihanko oikeasti menisit antamaan isällekin tuossa tilanteessa huoltajuuden? Tietäen, että se saattaisi tarkoittaa sitä, että isä olisi huomattavasti vahvemmilla, jos haluaisi esim. muuttaa kotimaahansa eron jälkeen ja ottaa lapsen luokseen asumaan?

Eihän nuo huoltajuusasiat merkitse mitään niin kauan kuin ollaan yhdessä, mutta eron jälkeen ne onkin sitten aika kinkkisiä.

PS: Mulla on kolme lasta ja isän kanssa yhteishuoltajuus, tosin elelläänkin yhdessä.

Mutta tuskinpa sitä yksin sinulle myönnetään ja yhteishuoltajuuskaan ei onnistu, jos ette asu jatkossa edes samassa maassa. Hae yhteishuoltajuutta, jos sinusta siihen on eli aiot olla läsnä ja lähellä.

En ymmärtänyt.

isä ei ota täyttä vastuuta omasta lapsestaan, jonka isyyden on tunnistanut, koska yhteisthuoltajuus puuttuu? Isä haluaa yhteishuoltajuuden ja vasta sen jälkeen ottaa vastuuta käytännössä lapsesta?



Ei se näin päin mene.



Minä olin avoliitossa, siis asuimme yhdessä, ja mies oli todistanut isyytensä. Lastenvalvojan kämmin takia, emme ymmärtäneet mihin raksin laitamme, esikoiseen oli yhteishuolto mutta toiseen lapseen ei, yksinhuolto minulla.



Käytännössä huoltajuus ei ollut meille se tärkä asia eikä syy eroon.Emme koskaan kinanneet tällAISESesta, se oli epäoleellista, koska minä olin lasten äiti ja hän oli lasten isä, ja se oli se tärkeämpi seikka.



Syy eroon oli mm. (muitakin syitä oli) se, ettei mies ottanut ollenkaan minkäälaista vastuuta lapsistaan, se oli täysin minulla.



Huoltajuudella ei ole mitään merkitystä, jos vaivautuu ottamaan vastuuta lapsestaan. vastuu tai rakkaus ei ole rasti paperissa. Jos se vastuunotto ja rakkaus edellyttää tiettyä "asemaa", eikä siihen muuten olla valmiita, pelkästään isyyden perustella, niin sitten .. ymmärrän oikein hyvin naisen näkökannan. Peesi tälle naiselle.

ilmeisestikin on kyseessä juurikin maanvaihdot, jolla tämä äiti on halunnut estää sen ettet voi viedä lasta maasta ilman hänen lupaa. Älä ajattele asiaa sen enempää. Olet törttöillyt, äiti ei silloin luottanut sinuun ja se siitä. Jatkakaa elämäänne, mieluiten onnellisina :).

ilmeisestikin on kyseessä juurikin maanvaihdot, jolla tämä äiti on halunnut estää sen ettet voi viedä lasta maasta ilman hänen lupaa. Älä ajattele asiaa sen enempää. Olet törttöillyt, äiti ei silloin luottanut sinuun ja se siitä. Jatkakaa elämäänne, mieluiten onnellisina :).

Olen sanonut hänelle, että vaikka mitä tapahtuisi, niin en veisi lasta häneltä, vaikka minulla olisi huoltajuus. Hän perusteleekin sen sillä, että edellisessä suhteessa oli menossa jo naimisiin, eikä enää voi luottaa miehiin niin paljon. Eli yhteishuoltajuus tekisi hänestä surullisen. Mutta koska se tekee minusta surullisen, niin se ei mielestäni ole oikein. Olen myös kysynyt häneltä, että olisiko hän hiljaa asiasta, mikäli asia olisi toisinpäin. Vastaus on että ei, mutta se mitä hän on onnellinen on tärkeämpää mitä että minä. Joku viisas mies on joskus sanonut että "Tehkää toisille se, mitä toivotte itsellenne tehtävän", joten jos kysyn, että mitä hän ajattelisi jos tekisin hänelle saman, hän vastaa että olisi surullinen.

En siis veisi lasta häneltä ikinä pois, enkä ole törttöillyt (en tiedä miksi minua nyt siitä syytetään). Haluan vain että olisimme tasavertaisia tässä parisuhteessa. Muuten mielestäni parisuhde ei voi toimia. En myöskään ymmärrä miksi olisin vahvemmilla mikäli huoltajuuskiistaa tulisi. En kuitenkaan ala tätä lakiteitse sumplimaan, vaan haluaisin että voisimme hänen kanssaan keskustella asiasta. Kuitenkin joka kerta kun yritän puhua asiasta, hän hermostuu totaalisesti ja alkaa huutamaan että asia on loppuunkäsitelty, koska hän on mielipiteensä jo ilmaissut. Minun mielipiteillä ei ole väliä. Kiusaamisesta ei siis tosiaankaan ole kysymys vaan tasa-arvosta meidän perheessä.

Lisäksi meillä on muitakin ongelmia, joiden kanssa painimme. Tämä asia on yksi niistä ja aiheuttaa lisää ongelmia, kuten että hän ei voi enää keskustella asiasta ilman suuttumatta. Ja jos jotain muuta hänen mielipidettään kyseenalaistaa, hän myös suuttuu.

Itselleni vanhemmista isäni oli isommassa ja tärkeämmässä roolissa kasvatustani ajatellen. Hän oli enemmän kotona ja toimi roolimallina minulle. Jotenkin varmaan siis miehenä näen isän roolin tärkeänä lapselleni (pojalle). Tämä tietenkin voimistuu lapsen vanhetessa ja varsinkin kun hän on aikuisiässä.

Olen miettinyt myös että jos ero tulee, niin jäisin lapsen takia tänne ulkomaille. Ei sekään kuulosta hullulta ajatukselta. Mekin siis elämme nyt yhdessä parisuhteessa, mutta mieltäni vaivaa tämä asia enkä voi siitä hänen kanssaan puhua.

Tietenkin otan vastuun lapsesta, vaikka oikeudellisesti sitä minulla sitä ei olekaan. Joka päivä hoidan sitä, mutta joskus siitä hänelle olen maininnut, että minulla ei oikeutta vastata lapsen kasvatuksesta, hoidosta, kehityksestä, hyvinvoinnista. Lain mukaan tämä kuuluu huoltajalle. Olen vain sanonut, että hän on sen vastuun itselleen halunnut, joten miksi hän ei pysy päätöksiensä takana. Minulla vain ei ole oikeutta päättää lapseen liittyvista asioista laillisesti eikä käytännössä, mutta hän kuitenkin haluaa jatkaa parisuhdettamme. Nytkin hän on muuttamassa työpaikan perässä toiselle paikkakunnalle ja ottaa lapsen sinne mukaan. Minulle ei jää vaihtoehdoksi kuin muuttaa siis perässä, emmekä voi tästä neuvotella.

Ja mielestäni huoltajuus ei ole vain raksi paperilla vaan se määrittelee oikeudet jotka perustuvat lakiin. Se raksi on tärkeä juttu minulle ja mielestäni myös lapselle. En menisi myöskään esimerkiksi töihin edes hyvälle tuttavalleni ilman että olisin saanut työsopimuksen.

Hienoa kun olette vastanneet kysymyksiini. Naisen on tietenkin helpompi samaistua tässä tilanteessa naisen asemaan omien kokemuksien kautta. Olemme nyt menossa perheterapiaan ja toivomme että siellä voisimme puhua asiasta. Muuten emme saa tätä asiaa ikinä päätökseen ja se voi ajaa meidät eroon. En kuitenkaan halua eroa, mutta jos tunnen että hän ei ole oikeudenmukainen minua kohtaan (hän on itsekin sen myötänyt), niin vaikea tässä on parisuhdetta pitää yllä.