Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitään hyviä puolia "keskellä metsää" asumisessa?
21.02.2011 |
Eli sukutila kyseessä ja mahdollisesti sinne muutto. Lapset joutuisivat käymään koulunsa taksioppilaina. Alakoulu mukava pieni kyläkoulu n. 8 km:n päässä, yläkouluun sit 30 kilsaa. Lähikauppa 8 kilsan päässä.. Naapureita kyllä riittää ja lapsille samanikäistä seuraa. Helsingiin on n. tunnin ajomatka. Luonnonrauhaa riittää ja harrastusmahdollisuuksia ainakin meidän perheen tarpeisiin (mm. pyöräily, ratsastus). Silti vähän hirvittää muuttaa melko tiuhasti asutulta omakotialueelta, jossa palvelut vieressä... mielipiteitä?
Kommentit (20)
+ kun tulee töistä kotiin saa tulla omaan rauhaan
+ lapsille leikkitilaa pihalla
+ kun lähtee ihmisten ilmoille saa elämäänsä mukavaa vaihtelua
+ marjametsät pihassa
+ keskitetyt ostosreissut säästää rahaa, nykyisin isot pakastimet ja jääkaapit jonne mahtuu ruokaa ei tarvitse joka päivä kaupassa käydä, vaikka työmatkalla voi samalla tuoda ruokaa
+ pieni koulu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en löydä mitään kamalaa korvessa asumisessa. Kavereille pääsee kyllä tarpeen tullen, vähän se vaati vanhemmilta viitseliäisyyttä. Itse lähtisin riemusta kiljuen takaisin pohjoiseen, jos se töiden puolesta olisi mahdollista. Itselläni koulumatka oli 40km yhteen suuntaan, eikä ollut edes pisimmästä päästä. Kauppaan on kotipaikasta 12km ja isompaan kaupunkiin 100km. Harrastuksiin jäätiin suoraan koulusta ja omassa kylässä oli onneksi myös mahdollisuuksia harrastaa.
Kunnollisten pihavalojen ansiosta olemme voineet olla pihalla pimeän aikaankin.
Otsavalojen ja taskulamppujen kanssa tunnelmallista lenkkeillä.
Kännykät ja tietokoneet toimii korvessakin.
Kylmyys: Kylmää on kaupungissakin. Meillä on takka jossa voidaan lämmittää ja sähkölämmitys.
Kesällä uimaranta kävelymatkan päässä vaikka kaupat ei olekaan.
Ihmisten tunteminen: asuu maalla erakoitakin jos ei halua tutustua naapureihinsa niin kyllä se Suomessa onnistuu.
t.onnellinen korvessa asuva
Huonoja puolia löytää mistä vain. Auto on oltava tai oikeastaan kaksikin, mutta niin se on muuallakin. Joku meinasi, että nuoret kuolee juoppokuskin kyydissä, mutta maalla nuorille on järkevääkin tekemistä, kuten ap:n tapauksessa hevosharrastus.
SAA olla rauhassa, halutessaan voi kyläilyttää joskus lasten kavereita, jos niitä kaipaavat.
Kesäaamuina voi mennä yöpuvussa pihalle ilman että tarvii tuijotella naapuria silmiin heti kynnykseltä.
Lapsilla tilaa olla, eivät ole heti kadulla pyörimässä kun ovesta ulos päästää. Virikerikkaampi leikkiympäristö.
Kun puhut pihalla perheenjäsenille, naapurit ei sanasta sanaan kuule mitä teillä puhutaan.
YKSITYISYYS on parasta haja-asutusalueella.
koulukyyti tuo lapsen turvallisesti kotiin, toisin kuin meillä jos 1-luokkalainen kulkee lähes 3km yksin kävellen tai pyörällä.
ap, heti vastaanottaisin tuon tilaisuuden jos mulle tarjottais
t. ok-lähiöstä pois kaipaava
+ kun tulee töistä kotiin saa tulla omaan rauhaan
+ lapsille leikkitilaa pihalla
+ kun lähtee ihmisten ilmoille saa elämäänsä mukavaa vaihtelua
+ marjametsät pihassa
+ keskitetyt ostosreissut säästää rahaa, nykyisin isot pakastimet ja jääkaapit jonne mahtuu ruokaa ei tarvitse joka päivä kaupassa käydä, vaikka työmatkalla voi samalla tuoda ruokaa
+ pieni koulu
kuinka pitkä on esim. lähimpään naapuriin?
Meillä on matkaa kouluun 3,5 km (2 luokkalaiset pääsevät vielä taksilla, sitten pitää mennä omin avuin), kauppaan 10 km, keskustaan 20 km. MAakuntakeskukseen 70 km.
Lapsilla leikkikaverit 3 lähintä naapuria, pääsevät kulkemaan toisillaan niin ettei tarvitse mennä edes maantietä pitkin.
Töihin täytyy kai kaupungissakin jollain kulkea. Nyt työmatkani on 21 km, ei ole paha. Hoitopaikat löytyneet hyvistä paikoista, aluksi saatiin ihan pph ja isompana päiväkotiin, jossa tunnetaan oikeastaan kaikki.
Huonona puolena esittäisin ainoastaan juuri sen, että juoruilu ja toisten asioiden "tietäminen" on helpompaa kun oikeastaan kaikki tuntee toisensa edes nimeltä. Se on silti myös rikkaus kun lapsen koulusta tuntee 80% vanhemmista.
Olen opiskeluaikoina asunut muutaman vuoden kaupungissa enkä nauttinut. MAalla on helpompaa tutustua ihmisiin kun samaa ihmistä väistämättä tapaa useammin. Silti voi myös olla kotona omassa rauhassa niin halutessaan.
Mielestäni on outoa että lapset helpommin kaupungissa pääsisivät eri paikkoihin, en minä ainakaan siellä uskaltaisi pientä lasta yksin lähtemään esim. sinne kirjastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tutustui tietysti hyvin paikallisiin nuoriin. Nuorison harrastuksina oli laittomasti erilaisilla moottoriajoneuvoilla ajaminen, kännääminen, edellisten yhdistelmä ja tappeleminen.
Kesällä varsinkin serkut ja muut sukulaislapset ja -nuoret tuli meille kesän viettoon. Oli tilaa pihalla ja rantaa uida ja lääniä leikkiä ja puuhata. Kesällä istuttiin kylän baarissa ja syötiin jätskiä ja pelattiin pajatsoa.
Mutta kukaan ei voi päättää teidän puolesta. On hyviä ja huonoja puolia. Itse olen valinnut keskiratkaisun. En halua asua kaupungissa, enkä missään lähiössä. Eli asumme maalla, mutta hyvänkokoisessa kylässä, missä on kaikki palvelut suht lähellä. Mutta tilaa on pihalla ja oma rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vielä pieniä, niin hyvin niistä saa maaseudunlapsia koulittua.
Minä asuin osan lapsuuttani noin, oli kivaa, kun oli oma rauhaa, pihassa marjapensaita, kasvimaapläntit, kiipeilypuita, eläimiä, naapureissa sukulaisia joiden kanssa tavattiin.
Sekä meitä lapsia oli niin monta, että oli seuraa myös toisistamme.
Ja paljon tervehenkistä työtä rakennuskannan ja pihan ylläpitämisessä. Toisillehan se on paratiisi. Itse ahdistuin moisessa paikassa ja oli pakko päästä takaisin lähiöön. Lapsetkin väsyi tunnin mittaiseen koulutaksimatkaan päivästä toiseen, se oli melkosta riekkumista se koululaisten meno. Tiedossa on paljon autoilua tulevaisuudessa, mikä on minusta tylsää, ajella kauppaan ja joka paikkaan, jos haluaa vähän elämää nähdä. Eihän tuo kyllä metsää ole, jos kerran naapureita ja kavereita on paljon. Ehkä te tulette hyvinkin viihtymään maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet katumaan sitä loppuelämäsi. Ja kun lapset ovat niin isoja, että ymmärtävät kuinka korvessa asuvat, tulevat hekin siitä kärsimään. Kyllä lasten pitää päästä itsekin kulkemaan esmi. pyörällä kavereilleen, harrastuksiin, kauppaan, kirjastoon.
Me asumme maalla, kouluun 1,5 km, kauppaan samoin, seuraa on... Ja silti aion muuttaa lähiöön! Talven pimeys, kylmyys, pitkät välimatkat kaupunkiin.. Oh no! Älä muuta!!!!
. Kyllä lasten pitää päästä itsekin kulkemaan esmi. pyörällä kavereilleen, harrastuksiin, kauppaan, kirjastoon.
Mutta kyllä tässä maassa aika paljon on lapsia, jotka eivät pääse omin neuvoin kirjastoon ja voivat silti paremmin kuin ne, jotka asuvat "ytimessä"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet katumaan sitä loppuelämäsi. Ja kun lapset ovat niin isoja, että ymmärtävät kuinka korvessa asuvat, tulevat hekin siitä kärsimään. Kyllä lasten pitää päästä itsekin kulkemaan esmi. pyörällä kavereilleen, harrastuksiin, kauppaan, kirjastoon.
Mä olin 5v kun muutimme maalle, enkä siitä isompanakaan kärsinyt! Kyllä sieltä pois pääsi ja olen tyytyväinen, että SAIN kasvaa maalla.
V*tutti kun meni kavereiden luo lähiöön kun kerrostalossa piti olla hiljaa kymmenen jälkeen:-D No, kaupunkilaistunut olen mäkin nykyisin, mutta suosittelen lämpimästi maalle muuttoa kaikille! Maalla on ihanaa :-)
itse olen viettänyt lapsuuteni itä-helsinkiläisessä lähiössä, että puhdas lähiöasuminen ei tulis kuuloonkaan. Toisaalta myös toivoisin, että lapset pystyisivät liikkumaan helpommin, mutta mutta... pitää nyt fundeerata. Kiitos kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen viettänyt lapsuuteni itä-helsinkiläisessä lähiössä, että puhdas lähiöasuminen ei tulis kuuloonkaan. Toisaalta myös toivoisin, että lapset pystyisivät liikkumaan helpommin, mutta mutta... pitää nyt fundeerata. Kiitos kommenteista.
asuvat itse kaupungissa! ;)
Ja taas maalla asuva haluaa sieltä pois... Mitä voimme todeta tästä. Onko ruoho aidan takana vihreämpää?
Maalla-asuminen kuulostaa niin idylliseltä. Älä kuitenkaan usko näihin "aah maalla on ihanaa" -lörpötyksiin. Mieti talven lumitöitä (tehtävä itse), kesän ruohonleikkuuta (tehtävä itse), ja tätä kaikkea on maalla vähintään tuplasti. Vanhan talon kunnossapito on aikamoista hommaa. Eli loppujen lopuksi olet niin täystyöllistetty, ettet edes sinne Helsinkiin ehdi, vaikka matkaa on "vain" tunti.
En sinuna ehkä muuttaisi.
Minä olen asunut Lapissa ikäni syrjäkylässä. Ja minusta tuntuu etten millään enää sopeudu kaupunkiin. Ollaan asuttu kaupungissa nyt puolivuotta ja me miehen kanssa molemmat odotetaan sitä, että päästään taas takaisin kotiin.
Sopetumista se varmaan kaupunkilaiselta vaatii. Mutta voin vannoa, että aika ei käy pitkäksi. Meillä matkaa lähimpään kaupunkiin oli 150km lähin kauppa oli 12 km ja kuntakeskustaan 35km. Mutta siellä ne matkat ei olleet mitään.
mikä on mukavaa niin kauan kuin teillä menee hyvin. Mutta jossain vaiheessa ei olekaan mukavaa, kun kaikki tietävät, että sinulla on tiettyjä terveysongelmia ja lapsesi käyttäytyvät huonosti ja miehesi tienaa niin ja niin paljon.
Maalla asumiseen vaaditaan mielestäni sitä, että siitä on jotain kokemusta aiemmin, että siellä viihtyisi.
teini-iässä ne kuolee juoppokuskin kyydissä :(
olen itse asunut lapsuuteni Espoossa omakotitaloalueella ja kärsinyt "syrjäseudulla" asuisesta.(lähmimpään lähiöön n kilometrin matka) Kadehdin aina ystäviäni, jotka asuivat kerrostaloissa lähiöissä. Heti kynnellekyettyäni muutin Helsinkiin kantakaupunkiin eikä minua saa täältä mihinkään... Ehkä lapseni sitten ajattelevatkin toisin asuttuaan lapsuutensa kaupungissa.
Alue: Aihe vapaa
viereisen talon seinään 5m. Okt-lähiö siis. Lapsella koulumatka 2.5km, kauppaan ja keskustaan yli 4km. Ilman autoa ei mistään tule mitään. Ja lapset ei todellakaan kulje 6km matkaa esim. uimalaan keskenään. Kaikki harrastukset on lähes 10 km päässä.
Että se siitä kaupunkielämän ihanuudesta. Kun kaikki on niiiin lähellä:D