Kuinka usein käytte sukunne sankarihautausmaalla olevan sukulaisen haudalla?

Ne on niin kaukasia sukulaisia etten tiedä keitä ne on. Mummon isä on jossaki Savossa

Isoisän veli, isoäidin veli. En tuntenut heitä, eivätkä edes omat vanhempani heitä tavanneet. 

Miksi? Etkö muista sankarivainajia muuten kuin heidän haudoilla?

Meidän suvulla ei valitettavasti ole sankarihautausmaata

Miksi sellaisella pitäisi käydä?

En näe syytä käydä. Valokuvia heistä katselen joskus, mutta muutoin he elävät muistoissani. Toki jo muiden kertomana, kun itse en heitä ole tavannut.

Käyn jatkosodassa kaatuneen isoisäni ja talvisodassa kaatuneen isoisäni veljen sankarihaudoilla ainakin

      -itsenäisyyspäivänä

      -kaatuneiden muistopäivänä

      -pyhäinpäivänä

      -jouluna

Vien haudoille kynttilän ja / tai kranssin ja / tai sinivalkoisen kukkakimpun.  Asetan myös sankariristille kynttilän.

Muoviroskan kantaminen haudoille on vastenmielistä.

Molemmat vanhemmat kuolleet ajat sitten, en ole käynyt haudalla hautajaisten jälkeen koskaan, eikä ole tarvetta mennä, ei siellä ketään ole. Miksi seisoa kuopan reunalla, en ymmärrä?

Tuota...ei ole näitä sankarihaudassa lepääviä suvussa.

Oikeen piti alkaa miettiä. 

Kaikki isäni isän veljet selvisivät sodasta hengissä. Kaikki kyllä haavoittuivat

Äidin isä oli ainut sisarusparvesta, joka oli Lapin sodassa 17 vuotiaana.

Ei mun suvissa ole sankarivainajia, kaikki tuli sodasta ehjänä takaisin.

Minulla on varmaankin jotenkin erilainen muisti kuin monilla. En tarvitse mitään tiettyä paikkaa edesmenneiden muistelemiseen. Voin istua vaikka bussissa ja muistaa heitä.

En ihaile ihmisiä jotka kävi hyökkäyssotaa saksalaisten kanssa joten en käy sankarihaudoilla.

Käyn hautausmaalla aina kun läheiseni syntymäpäivä on ollut ja tietty erilaisina muisto- ja juhlapyhinä. Silloin tulee köytyä myös sankarihaudoilla. Hautausmaat ovat kauniita ja rauhallisia paikkoja, tunteellisuakin. Toki kuivina kesäkausina käyn useammin jos kukkien kastelua.