Suututtaa niin tämä oma mieli, jännitys pilaa kaiken
Arkielämä sujuu, mutta kun olen lähdössä ulkomaan matkalle, niin jännitys tai jopa ahdistus valtaa mieleni. Olo on huono ja mieleen tulee kaikki kamaluus, mitä voi käydä. Pelkään sairastumista matkalla yli kaiken. Matkan lähestyessä tulee lähes paniikkituntemuksia.
Tiedän, että tämä on ihan hullua. Matkaa varatessa ei jännitä yhtään ja olen innoissani ja matkalla pystyn jossain vaiheessa rentoutumaankin. Harmittaa niin tämä etukäteisahdistus, kai tämäkin joku mielenterveysongelma on.
Onko teillä kellään vastaavaa? Mikä on auttanut? Nytkin olen menossa eurooppaan kaupunkilomalle ja tiedän, että siellä saa apua, jos jotain käy, mutta silti tämä tuska tulee.
Kommentit (4)
Mitä enemmän matkoja tekee, sitä lunkimmin niihin alkaa suhtautumaan.
Muistan myös tuon pelon tunteen kun olin jo junassa matkalla lentokentälle ja murehdin että mihin ihmeeseen olen itseni laittanut mutta matka sujui niin hienosti että seuraava oli jo helpompi ja sitä seuraavasta lähtien tuntuu jo ns. vanhalta tekijältä :)
Kiitos paljon myötätuntoisista ja rohkaisevista viesteistä. Tällainen tosiaan olen, muistan vastaavaa jo lapsuudestani. Välillä on ollut helpompia aikoja tämän asian suhteen. Keinoja hallita ahdistusta periaattessa on, käytännössä ei vaan aina toimi. Nyt olen alkanut sanoa mielessäni Stop laukkaaville ajatuksille ja välillä se auttaa vähän, että yritän lopettaa katastrofi-ajatusketjun.
Ap
Kyllä. Ne temperamentin piirteet on läsnä jo lapsuudesta, ja ovat jossain määrin mukana koko elämän. Arkielämä voi sujua mallikkaasti, mutta pienikin muutos, mitä kelläkin, voi laukaista ahdistuksen ja jännityksen. Juuri esim matka on hyvä esimerkki sellaisesta.
Joku toinen tosiaan ei jännitä yhtään, eikä varmaan ole lapsenakaan jännittänyt. Eikä aikuisena.
Olen itsekin samanlainen ja kun asialle ei mitään voi, niin parasta mitä voi tehdä, on hyväksyä omat kummallisuutensa ja suhtautua niihin myötätunnolla. Vaikka joskus ärsyttää oma suhtautuminen, niin ei siihen suuttuminenkaan auta.
Välillä kun tulee oikein kunnon katastrofiajatukset, voi niihinkin yrittää suhtautua lempeästi. Ei välttämättä tarvitse sanoa edes "stop!" vaan miettiä, että "jaahas, taas tällaiset ajatukset tulevat pintaan, voi hittolainen. No ne ovat ajatuksia, mitä kaikkea pahaa voisikaan käydä. Kulkekoot sitten mukana." ja ikäänkuin vaan hyväksyy ne mukana. Kyllä ne aikanaan häviää sitten.
Ja hyvä, kun teet asioita, vaikka jännittääkin ja ahdistaa.
Älä turhaan soimaa itseäsi. Kaltaisesi tunne, jännitys ja ahdistus on osa perusluonnettasi.
Perusluonteen osia karkeasti on ekstrovertti/introversio, avoimuus uusille asioille, neuroottisuus, tunnollisuus, sovinnollisuus
Olet siis selvästi tunnollinen ihminen ja neuroottisuuteen taipuvainen. Sellaista ihmistä jännittää kuvailemasi asiat, esim matka. Mietit kaikkia pahimpia, mitä voi käydä ja miten niihin varautua. Varmaan on unettomia öitäkin toisinaan.
Et voi piirteillesi mitään. Joku toinen ihminen ei jännitä yhtään ja se piirre on ollut hänellä aina.
Olet hyvä noin. Herkkä varmasti myös ihmisenä ja ajattelevainen. Käännä piirteet vahvuudeksi, ja ajattele, että "Hitto, tällainen olen, en voi sille mitään, että mua jännittää kaikki tää kauheasti. Kuitenkin voin yrittää helpottaa oloani näin ja näin" eli ole armollinen tunteillesi, yritä ajatella, että hetki kerrallaan vaikka jännittää ja vaikka jotain pahaa tai jännää tapahtuu, et kuole siihen ja luultavasti selviät siitäkin ihan hyvin. Aika auttaa ja matkalla olo, jossain vaiheessa huomaat, että alat olla rennompi vähän reissussa.