Minkä verran on ok kertoa vaikeuksista ystäville?
Sanotaan, että ystäville voi kertoa kaiken. toisaalta sanotaan, että ystäville ei voi kaataa kaikkia vaikeuksia. Mikä sitten on se, mikä on ok?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Jos on OIKEA YSTÄVÄ, niin voi puhua kaikesta.
Ja ystävä ei halua toiselle mitään pahaa.
Se onkin vaikea homma. Ystävänä tuntui joskus aika turhalta kun toisen elämä on kriisistä kriisiin, koskaan mikään ei ole hyvin.
Riippuu varmaan ystävästä. Parhaan ystäväni kanssa jaamme kaiken, niin ilot kuin surut.
Onni on jos omistaa edes yhden ystävän. Joskus sitä erehtyy pahasti ja joutuu pettymään. :(
Mielestäni mistä vaan vaikeuksista voi kertoa ja puhua, mutta jos vain toisen vaikeudet ovat toistuvasti tapaamisten pääpuheenaihe, niin se alkaa rasittaa ystävyyttä todella pahasti. Eli kertoa voi ja hakea tukea, mutta jatkuva jankkaaminen samasta asiasta on liikaa.
Hei!
Jos se olet Sinä niin minulle voit kertoa aivan kaiken. Haluan kuulla koko elämäsi tarinan joko niin että kerrot tai sitten kirjoitettuna tai vaikka molempina. Sinne kirjoitat kaikki vaikeudet - eli siis nekin jotka ovat nyt ikään kuin auki ja tapetilla.
Odotan yhteydenottoasi. Soita pian tai laita viesti ja tule käymään niin aloitetaan... ehkäpä jollakin vähän kevyellä ensin.
T. Sielunystävä ja kaikkea muuta
P.S. Jos haluat ja aiot kosia niin pakkeja et tule saamaan oli tilanne mikä tahansa - niin hirveästi ollaan oltu naimisissa tämän kaiken kanssa että alkaa olemaan jo aika laillistaa tämäkin liitto (ja antaa 'ulkopuolisten' 'urkkijoiden sun muiden ymmärtää mistä kaikesta oli kyse eikä ollenkaan eikä ikinä jostain kasvojen menetykseltä vaikka siltäkin on saattanut ainakin joidenkin mielestä joskus näyttää ja tuntua yms yms)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on OIKEA YSTÄVÄ, niin voi puhua kaikesta.
Ja ystävä ei halua toiselle mitään pahaa.
Niinpä ja osaa myös olla iloinen toisen puolesta.
Joo mutta tämä ystävä voi puhua kumppanilleen joten en suosittele.
Riippuu ystävän luonteesta. Joillekin voi puhua vaikeuksista paljonkin, toisille ei.
Riippuu onko se toinen kypsä vai kakara. Juoruaako. Miksi kertoa jos se toinen sanoo väärää tökeröä siihen, ei sano mitään eli on kuin autisti, ei tuo uusia näkökulmia, ei ymmärrä asiaa, neuvoo väärin tai ei ole empaattinen, joku jopa vihastuu? Pitäisi olla joku joka osaa sanoa jotain järkevää tai on ymmärtävä, sydämellinen. Nykyään ihmiset toksisia ja jotenkin häiriintyneitä kuin lapsen tasolla. Jos toinen on hiljaa ja sanoo ettei osaa sanoa mitään, kuuntelee vain, on sekin sekopäistä.
Jos on OIKEA YSTÄVÄ, niin voi puhua kaikesta.