'Iäkkäänä' kun summaan elämääni niin ajattelen että kaiken on kuulunut mennä niin kuin on mennyt vaikka tarkkaa tarkoitusta en tietynlaisell

Kun antaa exän mennä niin kamalaa tuo katuminen ja eksän perään haikailu, mutta voi olla niin niin todellista. Uskon siihen että nämä suhteet - varsinkin ne kaikista varhaisimmat - painavat ja jättävät meihin sellaisen leiman jota ei meistä ikinä saa irti... ehkäpä siksi se avioliittokin on 'hyvä juttu'... vaikka sitten päätyisi eroon ja monen muunkaltaisiin suhteisiin kun jo kerran on itsensä leimauttanut. 

Myös nuoruuden suhteet joissa ei vielä ole ollut 'oikeaa seksiä' ovat todella vakavia. On ihan turha laulaa 'Too young to be in love'... Enemmän tarttis alkaa keskustella siitäkin koska nuoret oikeasti ovat kypsiä 'oikeaan suhteeseen'... Teini on kyllä liian nuori ja koulu kesken mutta kun tulee täysi-ikäiseksi niin sitten pitäisi täysi-ikäisyys alkaa myös tällä suhdesaralla. Itse muistan ajatelleeni 17-vuotiaana että halusin mennä naimisiin. Mutta ei ympäristössäni tietenkään ollut avioikäisiä miehiä kouluaikana - sellaiset olivat jo jossain 'vähän muualla'. Erikoista on mielestäni myös että ajattelin haluavani naimisiin mutta mitään lapsia ei siihen kuulunut. Ajattelin jopa silloin että maailma on niin hirveä että en tänne mitään lapsia halua. Sen asian sitten vuodet muuttivat mutta ei tietoa paljonko siitä oli ikään kuin ympäristön painostusta eli koska kuuluu tehdä sitä ja tätä... Naisena minulle on mies ykkösasia ja lapset kakkosena, mikä ei tietenkään tarkoita että lapsia ei rakastettaisi ja heistä välitettäisi ja huolehdittaisi. Äiti-lapsi-suhde ei ole sama kuin nainen-mies-suhde joten ei niitä oikein voi verrata toisiinsa eikä niiden koskaan kuulu korvata toisiaan - silloin ollaan jo väärällä tiellä. 

'Iäkkäänä' kun summaan elämääni niin ajattelen että kaiken on kuulunut mennä niin kuin on mennyt vaikka tarkkaa tarkoitusta en tietynlaiselle elämäni kulumiselle osaakaan antaa. Tähän ajatusmaailmaani kuuluu nyt myös että nykyaika on sellaista että ehkä on jopa parempi että ei jätä tänne omaa DNA:ta pyörimään kaiken maailman sotkujen keskelle eli parempi jopa olla ilman lapsia ja lastenlapsia. Todella ikävää että monelta kuitenkin jää kokematta omien lasten kasvaminen eli ei näe pienen ihmisen kehittyvän. Kuulostaa jonkun verran myös siltä kuin lapsista olisi tullut kovin hankalia aikuisille aivan toisin kuin oli ennen... moni asia on ikään kuin mennyt aivan sekaisin. Ei lasten kuulu käydä vanhempiensa hermoille millään tavalla eikä koetella niitä.